Jere Jääskeläinen: SHOWTIME

Koreografia: Jere Jääskeläinen
Tanssi: Riina Aallikko, Jere Jääskeläinen, Sanni Kriikku

Nuoria naisia, paljetteja, verkkosukkahousuja, reilusti meikkiä ja kuuluisuuden kauneudesta kertovaa pop-musiikkia. Ei jää epäilystäkään etteikö näillä eväillä saada aikaan säkenöivää showtanssia, kun ulkoiset puitteet viimeistellään tiukalla unisonolla. Showtanssin käsite on Suomessa samanaikaisesti selkeä ja kuitenkin epämääräinen. Kilpailuissa säännöt antavat melko yksiselitteiset raamit, mutta tanssin kentällä showtanssi nähdään monella tavalla. Joillekin se on korkeatasoista esittävää ja yleisöä ajatellen tehtyä tanssia, joillekin taas epätaiteellinen ja kaupallinen kirosana. Välillä showtanssia näkee käytettävän jopa eufemismina eroottiselle tanssille.

Intro, naistanssijat tuoleineen (SHOWTIME-harjoituskuva)
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Jere Jääskeläinen lähti taiteellisessa opinnäytteessään selvittämään mitä showtanssi hänelle on ja mihin pisteeseen asti tanssia voi kutsua showtanssiksi. Jääskeläinen on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta työskennellä showtanssin parissa niin tanssijana, koreografina kuin opettajanakin, joten tarve lajitekniseen itsemäärittelyyn on hyvin ymmärrettävissä. Toimin opinnäytetyön opponenttina, joten seurasin esityksen rakentumista harjoitusvaiheessa ja kävin Jääskeläisen kanssa keskusteluja niin teoksesta itsestään kuin showtanssin olemuksesta. Mielipiteeni ovat siten saattaneet vaikuttaa joiltain osin lopputulokseen.

Jääskeläinen, Aallikko ja Kriikku yhdessä tavalla (SHOWTIME-harjoituskuva)
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Introkohtauksessa kaksi naistanssijaa (Riina Aallikko ja Sanni Kriikku) istuvat tuoleilla intiimissä valaistuksessa. Musiikin aksentteja seuraillen naiset muuttavat poseerauksiaan ja liikkeet kasvavat tanssillisemmiksi. Jääskeläinen tekee näyttävän sisääntulon takaverhoista ja liittyy naisten kanssa tanssittavaan unisonoon. On nostoja, aksentteja, viimeisteltyjä linjoja, korkeita jalkoja ja yleisön viettelevä hymy. Sulavasti vaihtuvat kuviot on kuorrutettu selkeällä dynamiikalla. Kaikki on kaunista ja tarkoituksenmukaisesti esille pantua – aivan selvää showtanssia.

Tämän ensimmäisen kierroksen jälkeen Jääskeläinen lähtee kuorimaan teoksestaan kerroksia pois. Esitys siis toistaa itseään samalla redusoituen pienemmäksi ja vähemmän näyttäväksi. Tavanomaisen draaman kaaren näkökulmasta tämähän on täysin epätyypillinen tai jopa ei-toivottava rakenne, koska kliimaksi koetaan teoksen alkuhetkillä. Jääskeläisen tutkimustavoitetta ja sen kysymystä lähestymistapa kuitenkin palvelee.

Ensimmäisellä kierroksella kaikki tanssijat ovat mukana (SHOWTIME-harjoituskuva)
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Toisella kierroksella Jääskeläinen tanssii saman kohtauksen yksin (SHOWTIME-harjoituskuva)
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Toistuvien kierrosten myötä kuviosta putoavat pois ensemble, esittävyys, viimeistelty liikedynamiikka, musiikki ja lavatekniikka. Jo harjoitusvaiheesta lähtien minua puhuttelee oudolla tavalla versio, josta esittävyys on pyyhitty pois. Se muistuttaa hyvin elävästi treenisalitilannetta, jossa koreografiaa hiotaan liikkeellisesti hyvin tarkkaan, mutta naama säilyy täysin blancona – tuijottaen peilin antamaa välitöntä palautetta. Tätä esittämisen muotoa ei yleensä lavalla näe, mutta se on oudossa intiimiydessään jokaiselle tanssijalle hyvin tuttu.

Liikemuotojen ja lavatekniikan riisuutuessa yksinkertaisemmaksi alkaa tanssi saada mielestäni nykytanssillisia tunnelmia. Lopussa Jääskeläinen on yksin lavalla, liikkumatta. Vain muutama valo palaa. Musiikki on poissa ja jäljellä on hiljaisuuden huminaa.

Lopussa liikekin jättäytyy pois (SHOWTIME-harjoituskuva)
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Jere Jääskeläinen on rakentanut SHOWTIME-teosta selkeän tutkimuskysymyksen ohjaamana ja myös rakenne on helposti luettavaa. Tämä itsessään palvelee mielestäni ajatusta showtanssin olemuksesta – ilmaistavaa asiaa ei tarvitse aina piilottaa monimutkaisten ajatusleikkien taakse. Toisaalta näen ansiona myös eräänlaisen kansantajuistamisen käyttäen mediana tanssia itseään. Rohkeuden puutetta on kuitenkin viimeisen lavakuvan kauneus. Jääskeläinen ei uskaltaudu riisumaan lavatekniikkaa teoksestaan täysin, jolloin sukellus jää mielestäni hieman puolitiehen.

Lopullinen kysymys siitä missä vaiheessa tanssi lakkaa olemasta showtanssia on mielenkiintoinen henkilökohtainen arvovalinta. Itselleni esittävyys on tärkeä showtanssin elementti ja sen pudotessa alkaa teos näyttää joltain muulta tai avaamaan erilaisen merkityshorisontin. Jääskeläinen itse tai satunnainen katsoja voi hyvinkin vetää tämän viivan aivan eri kohtaan teosta.

Theseus: SHOWTIME: Taiteellinen opinnäytetyö showtanssin elementeistä

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s