Kungliga Baletten: Bill

Artifact Suite
Koreografia: William Forsythe
Musiikki: Johann Sebastian Bach, Eva Crossman-Hecht

The Other You
Koreografia: Crystal Pite
Musiikki: Owen Belton, Ludwig Van Beethoven

Bill
Koreografia: Sharon Eyal
Musiikki: Oren Barzilay, Subhead

Ruotsin kuninkaallisen baletin koti, 1800-luvun lopulla rakennettu, Kungliga Operan eli Ruotsin kuninkaallinen ooppera on ollut hiljattain suuren remontin alla. Keskustelua oli käyty myös täysin uuden oopperatalon rakentamisesta, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin korjaamaan vanhaa rakennusta sekä samalla parantamaan sen esteettömyyttä. Mielestäni Kungliga Operan ei ole erityisen näyttävä rakennus ulkoa, joten sen sisäpuoli yllättääkin iloisesti runsaalla koristeellisuudellaan ja remontin myötä nämä elementit ovat luultavasti nyt parhaimmillaan.

Klassista henkeä huokuvasta ympäristöstä huolimatta illan tarjonta koostui 2000-luvun teoksista. Ytimekkäästi nimellä Bill esitettävän teoskokonaisuuden ensimmäinen osa oli William Forsythen Artifact-nykybalettiteoksesta (joka itseasiassa juontaa juurensa 80-luvulle) lyhennetty versio Artifact Suite. Forsythen tyyliin koreografia on hyvin geometrinen niin liikekieleltään, kuvioiltaan kuin ajoitukseltaankin. Ajoittain alas laskeutuva verho katkoo osioita jopa väkivaltaisen oloisesti, joten teos tuntuu koostuvan keskikohdista ilman alkuja ja loppuja.

Corps de ballet on useimmissa kohtauksissa hyvin sotilaallisiin riviin asettautuneina toistamassa konemaisesti käsien liikesarjaa. Kiinnostavimpana tanssijana eroittu pienikokoinen Minji Nam, joka tanssi toisen pas de deux’n Arsen Mehrabyanin kanssa. Huomasin katseeni hakeutuvan usein ihailemaan Namin kaunista laatua ja hyvää liikkuvuutta. Kokonaisuutena minulle jäi kuitenkin sellainen tunnelma, että Kungliga Baletten ei ole ehkä aivan omalla maaperällään William Forsythen tarkan geometrisuuden kanssa. Vaikka Artifact Suite oli hyvin tanssittu, liikkeistä puuttui se viimeinen kirkkaus, joka olisi tehnyt siitä upeaa. Itse teoksen kannalta taas haluaisin mielelläni nähdä Artifactin kokonaan, koska en päässyt Artifact Suitessa mielestäni tarpeeksi hyvin koreografin pään sisään.

Kuninkaallinen oopperatalo on sisustettu asiaankuuluvasti. Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Kuninkaallinen oopperatalo on sisustettu asiaankuuluvasti.
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Toisena nähtiin Anthony Lomuljon ja Anton Valdbauerin esittämänä Crystal Piten koreografia The Other You. Kahden miehen teos alkaa ensimmäisen heistä istuessa keskellä tuolirinkiä, joka näyttäytyy minulle esityksen edetessä tämän henkilökohtaisena tilana. The Other You vuorottelee ensimmäisen miehen yksinäisillä ja molempien yhteisillä kohtauksilla. Toisen miehen lähestyessä tuolien rajaamaa tilaa muuttuu tanssijoiden liike eläimelliseksi ja ilmassa on aggression tuntua. Näiden kahden välinen suhde ja muutokset liikkeen sekä reagoinnin tavassa luovat teokseen mielenkiintoisen jännitteen ja tekevät siitä tarinallisesti seurattavan. Aika taipuu mutkattomasti ja nykäyksittäin takautumiin tai etenee tasaisesti.

Pite on Forsythen entisiä tanssijoita, mutta hänen koreografiansa on ilahduttavasti omanlaisensa. Kaksi miestä voi mieltää protagonistiksi ja antagonistiksi, mutta ehkä vielä kiinnostavammaksi ne muotoutuvat alter egoina tai doppelgängereinä. Ihminen saattaa hyvinkin olla ihmiselle susi, mutta itselleen hän voi olla vielä suurempi vastavoima.

Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Illan viimeinen koreografia on teoskokonaisuudelle nimen antanut Bill. Koreografi Sharon Eyal on Ohad Naharinin kasvatteja, mikä näkyy jonkinlaisena hämäränä huumorina ja selvemmin gaga-tekniikan käyttönä. Valkoisiin kokotrikoisiin puetut tanssijat sliipattuine hiuksineen näyttävät oliomaisilta ja sukupuolettomilta. Liike on outoa ja orgaanista sekä samalla kiehtovan odottamatonta. Tämä kaikki johdattaa enemmänkin kokemaan kuin katsomaan teosta. Kuin olisin päätynyt keskelle intergalaktista humanoididiskoa.

Kungliga Balettenin tanssijat ovat selvästi Billissä parhaimmillaan. Seurue ei tämän kokemuksen perusteella ole mariinskimainen yhdestä puusta veistetty kokoelma balettikoneita vaan monipuolisempi ja monimuotoisempi joukko tanssijoita. Nyt olisikin mielenkiintoista nähdä Kungliga Baletten esittämässä jotain inhoklassista, jolloin tietäisin osuvatko ajatukseni oikeaan. Balettiretki Ruotsiin voi olla siis ihan tekemisen arvoinen, mutta Forsytheä kannattaa käydä mielummin katsomassa Helsingissä.