Kuopion kaupunginteatteri: Peppi Pitkätossu

Ohjaus: Olli-Matti Oinonen
Koreografia: Antti Lahti

Pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan Kuopion kaupunginteatterin osaamista, kun sain luokkakaveriltani vapaalipun Peppi Pitkätossu -musiikkinäytelmän ensi-iltaan. Astrid Lindgrenin tarinoihin pohjautuva esitys on luonnollisesti suunnattu lapsiyleisölle ja pieniä katsojia olikin paikalla runsaasti. Lastenteatterin tekeminen ei kaikilla paikkakunnilla ole mitenkään itsestäänselvää. En toki näe mitään syytä miksi lapset eivät voisi käydä katsomassa myös tavallisia näytelmiä (ottaen tietysti sisällön huomioon), mutta on hieno asia saada heillekin räätälöityjä taidekokemuksia.

Savon Sanomien haastattelussa ohjaaja Olli-Matti Oinonen sanoo pitäneensä 70-luvun Peppi-elokuvia ärsyttävinä ja halunneensa Peppiin ”poweria”. Ja sitä yleisölle tarjoillaan täyslaidallinen. Näytelmä etenee tapahtumantäyteisenä ja värikkäänä kokonaisuutena pääosaa esittävän Outi Kärpäsen tahdittamana. ADHD-lääkkeet on ilmiselvästi jätetty ottamatta, kun Kärpänen osoittaa kunnioitettavaa fyysisyyttä roolihahmossaan roilaten kattokruunussa ja temppuillessa trapetsilla. Ajoittain Pepin hahmo tuntuu minusta turhan korostetun huutohöpöttävältä ja puuhakkaalta, mutta tämä toteutustapa on todennäköisesti tietoinen valinta.

Kiitettävän roolityön Herra Tossavaisena tekee Sari Harju. Hän tuntuu kaivautuneen kaikilla olemisen tasoilla apinan hahmoon ja on sietämättömän uskottava. Ohjaaja on katsonut niin jenkkisarjat kuin tv-realityt ja tämä näkyy ilahduttavan piikittelevänä huumorina poliisien koheltaessa lavalla. Näytelmässä on siis katsottavaa ja koukkuja myös aikuisille. Hyvin toistensa työtä tukevien näyttelijöiden lisäksi esityksen tanssiavustajat tuovat runsaasti elämää lavalle. Yleisössä oli selvästi alle kouluikäisiäkin katsojia, joiden mielenkiinto ei päässyt herpaantumaan hetkeksikään. Antti Lahden koreografioimat tanssit nivoutuivat hyvin mielekkäästi muuhun kokonaisuuteen ja tanssijat tekivät työnsä hyvällä energialla sekä kiitettävällä lavasäteilyllä. Balettikissojen osalta olen kriittinen, mutta en pysty erottelemaan olisinko kaivannut hienosäätöä koreografiaan vai tanssijoiden työskentelyyn. Tanssinumero kyllä täytti tehtävänsä asianmukaisesti, mutta tapaan ehkä katsoa balettia niin sanotusti nuttura kireällä. Erityisesti nautin toisen näytöksen loppupuolella merirosvoista, jotka vetosivat minuun myös muulla kuin taiteellisella tasolla. Tapani Korhonen tuo mieleen Efraim Pitkätossun roolissaan jollain hellyyttävällä tasolla muusikko Andy McCoyn ja mukana kulkeva merirosvojoukko on yksinkertaisesti upea.

Teatterirakennuksen remontin alta pienelle Yhteiskoulun näyttämölle itsensä sovittamaan joutunut teatteriväki pystyy luomaan hyvin täysivaltaista näyttämötaidetta evakko-olosuhteissa. Suurimmat pisteet Peppi Pitkätossusta menevät minulta Maria Salmisen puvustukselle. Päähenkilön asu on sitä mitä saattaa odottaa, mutta muilta osin puvut ovat toinen toistaan kekseliäämpiä ja täynnä herkullisia yksityiskohtia. Parasta luovuutta ja näyttävyyttä yhdistyy merirosvojen puvustuksessa. Salminen ei ole todellakaan mennyt aidan matalimmasta kohdasta ja tyytynyt vain kirkkaisiin väreihin, vaan on tuonut vaikuttavalla työpanoksellaan lavalle todella paljon katsottavaa kaikenikäiselle yleisölle.

Minulle on luettu lapsena paljon Astrid Lindgrenin satuja, mutta myönnettäköön ettei Peppi Pitkätossu ollut varsinaisia suosikkejani. Kuopion kaupunginteatterin näytelmä oli joka tapauksessa viihdyttävää katsottavaa. Lapsiyleisölle sillä on paljon annettavaa ja rohkaisen viemään pieniäkin lapsia nauttimaan teatterista – tapahtumia on tarpeeksi ja liian jännittäväksi esitys ei mene.