Vaganova Ballet Academy Master Class

Venäläisen balettipedagogian äiti on eittämättä Agrippina Vaganova (1879-1951), jonka kehittämä opetusmetodi on yhä maailmanlaajuisesti arvostettu ja klassisen baletin koulutuksen pääsuuntauksia ranskalaisen, englantilaisen R.A.D:n, tanskalaisen Bournonvillen, italialaisen Cecchettin ja amerikkalaisen Balanchinen koulukunnan rinnalla. Nyt 275-vuotisjuhlaansa viettävä Vaganova Ballet Academy (alunperin nimeltään Keisarillinen Balettikoulu) on Vaganovan opetusperinnön merkittävin jatkaja ja kehittäjä. Vuosi sitten akatemia järjesti ensimmäisen kerran master class -kurssin Venäjän ulkopuolella – Mikkelin Kyyhkylässä – mikä huomioitiin mediassa lähellä ja kaukana. Ilmeisesti yhteistyö osoittautui kaikkia osapuolia tyydyttäväksi, koska tänä kesänä akatemia palasi Kyyhkylään Savcor Ballet’n organisoimana.

Minä ja yksi opiskelukaverini osallistuimme kaksiviikkoiselle kurssille yhden viikon ajan Dance Open -vapaaoppilaina. Majoitus ja ruokailut olivat kurssin ajan Kyyhkylän kartanon järjestämiä ja tanssiopetus tapahtui osittain Kyyhkylän omassa salissa ja osittain Moision koululla, koska oppilaita oli niin paljon. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään pääasiassa taitotason mukaan, mutta kaikki pojat sijoitettiin samaan ryhmään. Toisessa ryhmässä olivat mallioppilaina kurssilla mukana olevat akatemian naisopiskelijat ja minun ryhmässäni olivat mallioppilaina puolestaan akatemian miesopiskelijat.

Päiväohjelma noudatti pääasiassa aina samaa kaavaa. Aamiaisen jälkeen oli ensimmäinen 1,5h balettitunti, jonka perään oli 1,75h répertoirea. Sen jälkeen pääsimme lounaalle ja työskentely jatkui 2h karakteritunnilla. Seuraavaksi ruokaa oli tarjolla illallisen muodossa, jonka jälkeen oli luentoja tai muuta ohjelmaa ennen iltapalaa. Osa opettajista puhui ainakin jonkinverran englantia, mutta kaikilla tunneilla oli mukana tulkki. Opetuskieli oli siis venäjä, joka tulkattiin englanniksi ja tarvittaessa suomeksi. Oppilaista suurin osa oli Suomesta, mutta myös monista muista maista oli tullut tanssijoita kurssille.

Minun ryhmälleni baletti- ja répertoire-tunnit piti Alexey Ilyin. Hänen opetustyylinsä oli hyvin selkeä ja suoraviivainen. Tuntimateriaalit olivat minulle nautinnollisella tavalla haasteellisia ja sain tehdä ihan tosissani töitä – tunne, jota olen koulun balettitunneilla hieman jäänyt kaipaamaan. Itse sarjoissa oli rakenteellisia haasteita kuten erilaisten suuntien käyttö ja liikkeiden osalta pääsin syventymään asioihin, joita en ollut tehnyt aiemmin ollenkaan tai hyvin vähän – kuten renversé, brisé tai piruetti toisesta asennosta. Ilyinin ohjauksessa aloin löytää ylävartalolleni parempaa tanssiasentoa ja takasuunnassa jaloille lisää liikkuvuutta. Yksi merkittävä asia minulle oli kuitenkin se, että olin ensimmäistä kertaa miesbaletinopettajan tunnilla ja mukana oli runsaasti muita poikia. En ole aiemmilta opettajiltani saanut kovinkaan paljoa ohjausta maskuliiniseen tyyliin tai ns. miesten liikkeisiin baletissa. En sano, että baletin eksplisiittiset sukupuolikonventiot ovat välttämättä opetuksessa säilytettävä asia, mutta ne on hyvä tuntea. Näillä tunneilla liikemateriaalit sukupuolitettiin hyvin selvästi ja traditionaalisesti eli esimerkiksi tyttöjen tehdessä piruetteja neljännestä asennosta, pojat tekivät ne aina toisesta. Répertoire-tunnit käytettiin kurssilaisten omien variaatioiden harjoitteluun ja hiomiseen. Minulla, kuten osalla muista oppilaista, ei ollut omaa variaatiota, joten istuin katsomassa nämä tunnit. Pyrin tarkkailemaan mihin asioihin Ilyin kiinnitti huomiota tanssijoita korjatessaan ja miten nämä asiat vaikuttivat oppilaaseen ja liikkeen jalostumiseen. Tulokset olivat ajoittain nopeita ja vaikuttavia. Akatemian miesoppilaiden näyttäessa omaa osaamistaan aloin miettiä, että niin pitkälle edistyneiden tanssijoiden opettaminen vaatii todella paljon ammattitaitoa voidakseen löytää vielä ne asiat, joita tanssijat voisivat kehittää itsessään.

Karakteritunnit olivat aivan omalla tavallaan antoisia, koska en ole koskaan aiemmin ollut varsinaisilla karakteritunneilla, jossa tehdään tankosarjat ja kaikki. Joidenkin yksittäisten tanssien koreografioita olen balettituntien yhteydessä opetellut. Opettajana oli aiheeseen sopien persoonallinen Elena Sherstneva. Hän pystyi kehollaan tuomaan vaikuttavalla tavalla ilmi eri karakterit ja selitti myös opettaessaan minkäluonteisina tietyt kansalaisuudet karakteritanssissa mielletään. En voinut olla ajattelematta, että kaikessa viehättävyydessään karakteritanssi on todella alleviivaavan stereotyypittävää ellei jopa rasistisen sormellaosoittavaa. Millaisen metelin mahtaisi nostaa, jos joku nykyajan suosittu taidemuoto – vaikka musiikkivideot – alkaisivat esittää eri maiden ihmisiä karakteritanssin anteeksipyytelemättömän stereotyyppisellä tavalla? Toisaalta karakteritanssi lajina on mielestäni eräänlaista ajankuvaa – suurten klassisten teosten syntyaikana tämäntyyppinen maailmankuva on ollut varmaankin ihan sovelias. Vieraat kansat outoine tapoineen on nähty esillepantavana kuriositeettina. Tuntimateriaali oli Sherstnevallakin sopivalla tavalla haastava ja teimme monenlaisia karaktereja venäläisistä espanjalaisiin ja erityisesti esitykseksi valmisteltavaa italialaista tarantellaa. Karakterikenkiä en ole tullut hankkineeksi, koska en ole niitä aiemmin tarvinnut, mutta nyt ne olisivat olleet hyvät olla. Kantapäät olivat tossut jalassa hieman kovilla espanjalaisten koputusten myötä. Muutenkin uskon juuri karakteritunteihin liittyneen sen, että jalkaterät vaativat eniten huoltoa kurssin aikana. Uudenlaisen liikemateriaalin rasite tuntui kohdistuvan voimakkaimmin sille alueelle. Minusta on harmillista, että asiantuntevaa karakteritanssin opetusta saa Suomessa hyvin harvassa balettikoulussa. Se on kuitenkin niin keskeinen osa klassisia balettiteoksia, että sitä pitäisi olla tarjolla enemmän. Sherstneva oli tässä suhteessa minulle todella arvokas opettaja ja aloin ymmärtää karakteritanssia paljon laajemmin hänen tuntiensa myötä.

Kolmena iltana akatemian professori Maria Gribanova (joka myös opetti toiselle ryhmälle balettia) piti baletin historian luentoja. Aihe luonnollisesti painottui venäjän osaan baletin historiassa ja itse Agrippina Vaganovan työhön. Opetuksen sisältö oli pääasiassa omilta tanssihistorian tunneilta tuttua. Kysyin Gribanovalta miten heillä akatemiassa suhtaudutaan Vaganovan seuraajien oppeihin ja edustavatko ne ”aitoa” Vaganova-tyyliä. Hän innoistuikin kertomaan hyvin laajasti omasta opettajastaan Vera Kostrovitskayasta (School of Classical Dance -teoksen kirjoittaja), jolla oli kuulemma tapana haastaa oppilaidensa aivoja laittamalla nämä kääntämään kaiken en dedans. Kostrovitskaya on kehittänyt Vaganova-metodia eteenpäin ja häntä Gribanova piti erinomaisena opettajana. Näinollen ymmärrän, ettei Vaganova-metodi ole pölyttynyttä historiaa vaan – kaikessa traditionaalisuudessaan – elävää ja kehittyvää pedagogiaa. Katsoimme luentojen yhteydessä myös videoita akatemian oppilasnäytöksistä ja niissä esiintyneet tanssijat olivat kyllä aivan omaa luokkaansa.

Viikon lopulla meillä oli pieni esiintyminen Mikkelin keskustassa, kauppakeskus Stellassa. Teimme lähinnä lyhyet pätkät tuntimateriaalia, mutta ilmeisesti yleisölle se oli kuitenkin positiivinen kurkistus balettimaailman arkeen. Koko kurssin päätöksenä oli varsinainen oppilasnäytös variaatioineen, mutta siellä en ollut, koska osallistuimme opiskelukaverini kanssa vain kurssin ensimmäiselle viikolle.

Kokonaisuutena Vaganova Ballet Academy Master Class oli hyvin mielenkiintoinen ja kehittävä kokemus. Laitoin merkille viikon aikana myös sen miten selvästi tanssikasvatus pitää sisällään tottelevaisuuden ja ohjeiden noudattamisen normin. En ole ollut luultavasti koskaan millään sellaisella leirillä tai vastaavassa paikassa, joissa monikymmenpäistä lähinnä teini-ikäisistä koostuvaa laumaa valvoisi (täysin onnistuneesti vielä) vain kaksi aikuista. Ihmiset olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, söivät ja nukkuivat kun sen aika oli sekä muutenkin käyttäytyivät vastuullisesti. Ehtivät nuoret pitää hauskaakin ja nauttia toistensa seurasta, mutta mistään tarpeettomasta sekoilusta ei ainakaan ensimmäisellä viikolla ollut merkkiäkään. Kävimme viikon aikana opiskelukaverini kanssa syvällisiä keskusteluja kurssin herättämistä ajatuksista ja toiveistamme baletin opetuksen suhteen. Toivottavasti myös koulu tarjoaa meille jatkossa sopivia haasteita.

Vaganova Ballet Academy Master Class 2013 muussa mediassa:
Ballet News: St.Petersburg-Savonlinna ballet days: master classes for ballet students and summer night stars gala
Länsi-Savo: Kesäkurssi vahvistaa Mikkelin baletti-imagoa
Nelonen: Uusia balettitähtiä koulutetaan parhaillaan Mikkelissä