Hakkarainen – Salmi – Ström: RUMIS

Koreografia ja tanssi: Inka-Leea Hakkarainen
Puvustus: Elina Ström
Ääni- ja valosuunnittelu: Anne Salmi

RUMIS
Copyright © 2017 Hakkarainen-Salmi-Ström

Linnunmunan sisältä työntyy käsi, joka alkaa venyttää kuorta. Anne Salmen säestämän rytmikkään taistelun päätökseksi syntyy ankanpoikanen. Ruma ankanpoikanen, Rumis.  Tanssija-koreografi Inka-Leea Hakkarainen on kehollistanut omia kiusattuna olemisen kokemuksiaan käyttäen tarinana kaikkien tuntemaa H.C. Andersenin klassikkosatua. Hakkaraisen erilaisuus, heterochromia iridum eli eriväriset silmät, ei yleisöön asti erotu, mutta henkilökohtaisen kerroksen se teokseen tuo silti. Sanoma on puettu lapsiyleisölle ymmärrettävään muotoon – kiusaamisen sijaan erilaisuutta voi syleillä.

Elina Strömin taidokkaasti puvustama pehmoinen untuvikko yrittää opetella lentämään ja integroitua yhteiskuntaan – vain epäonnstuakseen surkeasti. Salmen luoma äänimaailma tukee tarinan etenemistä ja piirtää silmien eteen selkeitä kuvia Rumiksen vastoinkäymisistä. Perinteinen narratiivi on nostettu myös osittain moderniin ja urbaaniin ympäristöön. Rumiksen ahdistus liikenteen keskellä on selvästi aistittavissa, mutta työ tehtaassa jäi itselleni jotenkin epäselväksi kohtaukseksi. Sen viesti tulee läpi, mutta toteutus kaipaa hieman lisää kirkkautta.

Hakkarainen työryhmineen on käynyt esittämässä Rumista Pohjois-Savon koululaisille ja päiväkotilapsille, jotka ovatkin iältään tämän teoksen asiantuntevinta kohderyhmää. Kiusaamista vastaan on tehty erilaisia projekteja, jotka ansioidensa ohella saattavat toimia myös aikuisten keinona piilotella ongelmaa: ”Meidän koulussa ei kiusata, koska olemme KiVa-koulu.” Kun asiat olisivatkin näin yksinkertaisia. Yksi väylä kiusaamisen ehkäisemiseen on taideinterventio ja tämän työn tekemisestä Hakkarainen ansaitsee ehdottomasti suitsutusta. Esityksen ohessa hän on vetänyt yöpajoja, jolloin lapset pääsevät työstämään teemaa syvällisemmin sekä myös lavalle tanssimaan.

Kylmässä värjöttelevän Rumiksen ollessa täysin kypsä heittämään kirveen kaivoon, pyyhkeen kehään ja muutkin tavarat minne tahansa jorpakkoon tapahtuu se odotettu taianomainen hetki. Strömin kekseliäs puvustus on parhaimmillaan siipien ilmestyessä kuin tyhjästä lämmittämään Rumiksen kehoa ja mieltä. Lavalle rynnistää joukko lapsia tanssimaan yhdessä Hakkaraisen kanssa. Teos päättyy keskusteluun, jossa Inka-Leea Hakkarainen lempeästi haastaa nuorta yleisöään pohtimaan kiusaamistilanteita ja miltä sellainen mahtaisi tuntua. Eikä tällainen reflektio taida olla vaaraksi aikuisellekaan katsojalle.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s