Marja Rautakorpi: Amalgama

Koreografia: Marja Rautakorpi
Tanssi: Terhi Hartikainen, Jere Jääskeläinen, Maija Mämmi, Marja Rautakorpi, Suvi Toivonen
Musiikki: Antti Alvasto (rummut), Tatu Back (basso), Viktor Lepistö (kitara), Antti-Pekka Rissanen (perkussiot)

Amalgama-harjoituskuva Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama-harjoituskuva
Copyright © 2016 Visa Timonen

Arvostelun pitää olla objektiivinen, niinhän koulussa on opetettu. Ihmisen ottaessa vastaan mitä tahansa taidekokemusta on kuitenkin läsnä koko hänen historiansa, mieltymyksensä ja ajattelunsa. Minä en pitänyt flamencosta tanssilajina alkuunkaan. En ennen kuin näin Marja Rautakorven esittävän sitä muutama vuosi sitten. Hänen alkaessa työstää taiteellista opinnäytettään olin hänen opponenttinaan, seuraten teoksen harjoittelua, kommentoiden, kyseenalaistaen ja tukea antaen. Arvostelu nojaa kirjoittajansa persoonaan ja sen voi nähdä näkökulmien moninaisuuden rikkautena. Tai sen voi nähdä niin, ettei tämä arvostelu ole todellakaan objektiivinen.

Amalgama-harjoituskuva Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama-harjoituskuva
Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama, joka tuo ensimmäisenä mieleen vanhat hammaspaikat, tarkoittaa yhteensulaumaa. Marja Rautakorven tavoitteena oli taiteellisessa opinnäytteessään tutkia tanssijoiden ja muusikoiden vuorovaikutusta tuoden tämän työskentelyn myötä näyttämölle mielekkäässä yhteydessä toimivan taiteilijaryhmän. Viisi tanssijaa, Rautakorpi mukaanluettuna, ja neljä muusikkoa pohtivat prosessin aikana niin oman ryhmänsä sisäistä vuorovaikutusta kuin tanssijoiden ja muusikoiden välistä vuorovaikutusta. Rautakorpi on flamenco-taustainen tanssija ja teoksen voisi sanoa ehkä olevan nykyflamencoa – perinteisestä esittämismuodosta ja liikenormista vaikutteita ottavaa tanssia.

Amalgama-harjoituskuva Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama-harjoituskuva
Copyright © 2016 Visa Timonen

Teoksen alussa muusikot jakavat tanssijoiden kanssa yhdessä näyttämön keskialueen ja hiljalleen syttyvät tanssija-muusikko -duetot johdattelevat keskustelunomaisesti yhteiseen liikkeeseen. Tämä esittäytyy pelin kaltaisena tilanteena, katsojan hakiessa yhteyksiä muusikoiden ja tanssijoiden välillä. Rumpalin, perkussionistin, kitaristin ja basistin muodostama yhtye on jo rakenteeltaan hyvin rytmipainotteinen – ja tämä näkyy myös musiikkivalinnoissa. Poikkeuksellisen kiinnostavaa musiikillista tekstuuria saa aikaan ihailtavalla herkkyydellä tanssijoita seuraava Tatu Back bassoineen. Usein muun soiton piiloon jäävä basso taipuu Backin käsittelyssä hyvinkin lyyriseksi ja tunnelmalliseksi instrumentiksi. Alkukohtaus raukeaa Jere Jääskeläisen ja kitaristi Viktor Lepistön ilmavaan duettoon, joka viestii minulle hyvin vahvasti veljeydestä. Kohtaus on intiimi, mutta ei romanttinen.

Amalgama-harjoituskuva Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama-harjoituskuva
Copyright © 2016 Visa Timonen

Toisessa kohtauksessa muusikot ovat siirtyneet lavan takaosaan instrumentteineen ja siellä he pysyvät esityksen loppuun asti. Tämä perinteinen asetelma on tavoitellun kommunikaation näkökulmasta hieman hankala, mutta tanssimisen kannalta käytännöllinen. Naistanssijat valtaavat lavan sensuellilla liikkeellä ja harjoituksissa seksitanssin nimellä kulkenut kohtaus etenee jokaisen naisen sooloon – tai oikeammin duettoon muusikkoparin kanssa. Rautakorpi on kiinnostavasti saanut esiin tanssijoiden persoonasta tai liikkumistavasta kumpuavaa erilaista seksikkyyttä tai eroottisuutta. Parhaimmillaan on Suvi Toivonen rumpali Antti Alvaston kanssa. Toivosen seksikkyys on kiusoittelevaa, rohkeaa ja hän vie yleisöä talutushihnassaan kohti hienoa kliimaksia. Haastavampia hetkiä aiheen parissa tuntuu kokevan Maija Mämmi, jonka varovaisuus kohtauksessa näyttäytyy neitseellisyytenä ja en usko tämän olleen tavoitteena.

Amalgama-harjoituskuva Copyright © 2016 Visa Timonen

Amalgama-harjoituskuva
Copyright © 2016 Visa Timonen

Viimeinen kohtaus puskee flamenco-liikkeestä ammentavan unisonon voimalla. Teoksellinen kokonaisuus on tasapuolisine sooloineen ja ryhmäkohtauksineen tasapainossa, mutta hyvin turvallinen ratkaisu. Rautakorpi olisi mahdollisesti saanut Amalgamaan lisää särmää tekemällä siitä pidemmän – koreografisia resursseja hänellä ilmiselvästi tähän olisi. Teoksen ainoana flamenco-tanssijana Rautakorpi ei erotu ryhmästä epäkiitollisella tavalla, vaan flamenco on jollain tasolla läsnä kaikkien tanssijoiden liikkeessä. Esityksessä oli havaittavissa jonkinverran jännittyneisyyttä niin tanssijoissa kuin muusikoissakin ja he eivät mielestäni saavuttaneet aivan parasta mahdollista tasoaan. Marja Rautakorven ansiona voi pitää rohkeutta ja taitoa käsitellä etnisen tanssin traditiota tämän ajan tanssikonventioiden keinoin sekä tuoda myös flamenco-skenen ulkopuolisia esiintyjiä lajin ääreen.

Theseus: Amalgama – kohti muusikon ja tanssijan toimivaa vuorovaikutusta

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s