Three Colours of Obsession

Puolalaisen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieślowskin ehkä tunnetuin teoskokonaisuus on Trois couleurs (Kolme väriä), jonka osat Bleu (Sininen), Blanc (Valkoinen) ja Rouge (Punainen) julkaistiin 90-luvun alussa. Värien sanotaan viittaavan Ranskan trikoloriin ja sen edustamiin arvoihin: vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Elokuvia puolestaan kutsutaan tyyliltään antitragediaksi, antikomediaksi ja antiromantiikaksi.

Sain useampi vuosi sitten ajatuksen tehdä kolmen soolotanssin kokonaisuuden tätä väriteemaa lainaten. Aluksi mielessäni oli tehdä enemmän balettiin painottuva setti, jonka musiikki olisi lähinnä happy hardcoren maailmasta ja dynamiikka sen mukainen. Yksi alkuvaiheen musiikkiehdokkaista oli Scooterin C’est Bleu. Paatuneena romantikkona pohdin mahdollisuutta esittää sooloilla erilaisia rakkauden muotoja kuten yksipuolinen rakkaus tai ensirakkaus, mutta loputa ajatus johti hieman syvemmälle. Mietin millaiseen tilanteeseen voi ajautua pakkomielteisen rakkauden kohde ja löysin yhtymäkohdan Kieślowskin retoriikkaan: ihminen menettää vapauden, veljeyden ja tasa-arvon.

Three Colours of Obsession: Red Helinä Kareinen Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Three Colours of Obsession: Red
Helinä Kareinen
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Alusta asti olin suunnitellut tekeväni sooloista myös videot. Halusin harjoitella lisää tanssivideon kuvaamista ja opetella valikoivaa värikäsittelyä editoinnissa. Inspiraationa tähän oli minulle (kuten hyvin monelle muullekin harrastajaeditoijalle) Sin City -elokuva. Lisäksi tanssin ongelma niin sanottuna hetken taiteena on, ettei siitä jää tekijälle usein mitään todistusaineistoa – monen muun taidemuodon lopputuote kun puolestaan on fyysinen esine. Tanssivideon tai -elokuvan hyvä puoli on siinä, että myös esiintyjä itse voi kokea sen katsojana. Olen harrastuksenani kuvannut ja editoinut joitakin videoprojekteja, mutta mikään elokuvan ammattilainen en missään nimessä ole. Kuvausvälineeni ovat tavallista kuluttajatasoa ja editointiohjelmani ehkä semiprofessional-asteella. Ohjaajana toimin varmaan enemmän tuurilla kuin taidolla.

Reilu vuosi sitten päätin alkaa todenteolla Three Colours of Obsession -projektin kimppuun ja kysyin kolmea tanssinharrastajaystävääni mukaan. Kaikki suostuivat. Siinä vaiheessa olin valinnut jo lopulliset musiikit sooloihin ja tehnyt päätökset niissä käytettävistä liikelaaduista. Helinä Kareinen olisi teoskokonaisuuden punainen osa, Katariina Jussila sininen ja Ella Könönen valkoinen. Olin työskennellyt kaikkien tanssijoiden kanssa aiemmin, joten tiesin yhteistyön heidän kanssaan olevan hyvin mutkatonta. Onnistuin myös saamaan kesän 2013 ajaksi käyttööni Lappeenrannan Tanssiopiston harjoitussalit, mikä ylipäänsä mahdollisti koreografioiden treenaamisen. Moni tanssikoulu itseasiassa ammottaa kesällä tyhjyyttään, joten pitäisin varsin suotavana tämäntyyppistä työskentelyolosuhteet tarjoavaa taiteilijatukitoimintaa.

Three Colours of Obsession: Blue Katariina Jussila Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Three Colours of Obsession: Blue
Katariina Jussila
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Koreografiat rakentuivat, tanssit harjoiteltiin sekä kuvattiin siis kesän 2013 aikana. Annoin materiaalin pääasiassa valmiina tanssijoille, mutta he olivat myös aktiivisesti mukana luomisprosessissa. Kaikissa kolmessa soolossa, jotka nimesin värien mukaan Red, Blue ja White, kulkee läpi tietyt liiketeemat, jotka muuttavat muotoaan tunnelman ja tyylisuunnan mukaan. Kareisen esittämä Red on korkokengissä tanssittua voguing-henkistä showtanssia, jonka musiikkina on lyhennetty versio The Naked and Famousin kappaleesta Girls Like You. Jussilan tanssima Blue on balettia kaikkine varvastossuineen, mutta muodon puolesta ei täysin klassista osastoa – musiikkina Nouvelle Vaguen versio Echo & the Bunnymenin kappaleesta Killing Moon. Ja viimeinen osa, White, on Könösen paljain jaloin esitetty nykytanssitulkinta Tori Amosin kappaleeseen Me and a Gun.

Jokaisen koreografian kohdalla oli omat haasteensa, mutta materiaali syntyi helpoiten siniseen osaan ja vaikeinta minulle oli tuottaa liikettä valkoiseen osaan. Tähän on tietysti löydettävissä melko ilmeiset syyt siitä, että balettia olen tehnyt useita vuosia, mutta nykytanssia en kovinkaan paljon. Tanssijoiden kanssa työskentely oli poikkeuksetta mieluisaa ja ongelmatonta. Joitakin erilaisia yhteistyökuvioita nähtyäni olen alkanut arvostaa suunnattomasti ihmisiä, jotka saapuvat sovittuina aikoina, kommunikoivat sujuvasti niin tanssisalissa kuin sen ulkopuolellakin ja ovat luottamuksen arvoisia sitoutuessaan projektiin. Prima ballerinalla ei tee mitään, jos hän ei ilmaannu paikalle.

Three Colours of Obsession: White Ella Könönen Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Three Colours of Obsession: White
Ella Könönen
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Kuvaamani videomateriaalin editointi oli hyvin hidasta ja aikaavievää puuhaa. Erityisesti valitsemani tapa käsitellä värejä toi runsaasti lisätunteja editointipöydän ääressä – etenkin kun opettelin värikäsittelyä sitä mukaa kun rakensin Three Colours of Obsession -videoita. Lopputulokseen olen kuitenkin tällä hetkellä tanssillisesti ja visuaalisesti tyytyväinen. Soolot toimivat yksittäisinä teoksina tai kokonaisuutena. Ne esitettiin myös livenä yhden kerran (sureville) omaisille. En videoita kuvatessani tiennyt vielä saisinko niitä koskaan mihinkään julkisesti esille. Teosto teki kuitenkin juuri sopivassa vaiheessa YouTuben kanssa lisensointisopimuksen, joka mahdollistaa musiikin käytön videoissa mainosrahoitteisesti. Editointiprosessi tuli valmiiksi kesällä 2014 ja lopputuloksen voi katsoa alta.

Kiitän tanssijoita omistautumisesta tälle projektille ja Lappeenrannan Tanssiopistoa tilankäyttömahdollisuudesta.

Bågaskär 7, länsiluode 7, selkeää yli 50

Yle Uutiset kirjoitti muutama vuosi sitten merisään keräävän ihailijoita Facebookissa. En muista oliko kyseessä juuri tämä uutinen tai ehkä aiemmin Journalisti-lehdessä julkaistu artikkeli Harmaja viisi, joka sai minut miettimään merisään tunnelatausta. Hyvin monotonisena ja aina samanlaisena toistuva merisää on luettu radiossa yli 80 vuoden ajan, joten ei ole varmastikaan kohtuutonta sanoa sen kuuluvan jo osaksi suomalaista mielenmaisemaa. Erityisen herkullista on, että merisään puolesta miljoonasta päivittäisestä kuulijasta suurin osa ei todennäköisesti koskaan tee sellaista merenkulkutyötä, jossa säätiedotuksessa luettuja tietoja oikeasti tarvitsisi. Merisään merkitys lähes uskonnollisena rituaalina nousi otsikoihin 2010 lukijan improvisoitua tekstin väliin jääkiekkotuloksia.

”Merisää on muisto lapsuudesta, rauhaisa mantra, nojatuolimatka merelle ja muistutus siitä, että valtakunnassa on kaikki hyvin.”
-Journalisti-lehti

En tiedä missä vaiheessa sain idean merisään käyttämisestä tanssiteoksessa, mutta ajatus on kypsynyt mielessä jo pidempään. Olin esitellyt idean luokkatoverilleni Piia Lehdolle viime keväänä ja kysynyt olisiko hän halukas tanssimaan balettia merisäähän. Lehto lähti varsin ennakkoluulottomasti projektiin mukaan ja todenteolla työskentely käynnistyi syksyllä koreografiakurssin myötä. Halusin myös haastaa oman musiikkilähtöisen työtapani, koska puheeseen koreografioiminen on hyvin erilaista.

Alussa pohdin hankkivani jonkin erityisen päivän merisään teoksen ”musiikiksi” ja yhtenä vaihtoehtona oli Estonian uppoamista edeltävän illan sääennuste. Sen hankkiminen osoittautui kuitenkin hankalaksi ja päätin jättää liittämättä teoksen äänimaailmaa minkään tapahtuman yhteyteen. Tärkeitä asioita merisäässä oli mielestäni selkeys, monotonisuus ja johdonmukaisuus. Kuuntelin aina ajoittain merisäätä pyrkien löytämään lukijan, joka mahdollisimman hyvin täyttäisi vaatimukset. Lopulta valitsin 25.04.2013 21:50 luetun merisään, joka hyvin puhtaana ja tyhjänä pohjana antaisi tilaa sitä värittävälle tanssille.

Merisään lisäksi otin taustateemaksi klassisen baletin variaatiot, koska ne merisään tavoin ovat hyvin säännönmukaisia. Uskon siihen liittyvän myös jonkinlaista turvallisuudentunnetta, että balettigaalojen vakio-ohjelmistoon kuuluvat koreografiat kuten vaikka Kitrin ensimmäisen näytöksen variaatio tai mustan joutsenen pas de deux, toistuvat hyvin ennalta-arvattavina. Kysyin myös tanssijaltani hänen turvalliseksi kokemiaan balettiliikkeitä ja Piia Lehdon vastaus oli ”tendu eteen effacé”. Tältä pohjalta lähdin rakentamaan nykybalettikoreografiaa, jonka nimeksi tuli tekstistä noussut lause ”Bågaskär 7, länsiluode 7, selkeää yli 50”.

Piia Lehto teoksessa Bågaskär 7, länsiluode 7, selkeää yli 50 Copyright © 2013 Johanna Keiski

Piia Lehto teoksessa Bågaskär 7, länsiluode 7, selkeää yli 50
Copyright © 2013 Johanna Keiski

Suurimman osan liikemateriaalista annoin Lehdolle valmiina, mutta teimme paljon hienosäätöä saadaksemme teoksesta tanssijan näköisen. Harjoitukset aloitimme lokakuun lopussa ja ensimmäinen esitys oli joulukuun alussa. (Koreografiaa esitetään muiden opiskelijatöiden tapaan Teot-tapahtumassa tällä viikolla Kuopion Sotkulla torstaihin asti, joten tänään ja huomrnns se on vielä mahdollista nähdä.) Alusta asti oli selvää, että halusin koreografian tanssittavan varvastossuilla ja tyylillisesti sen voi mieltää nykybaletiksi. Klassisen baletin tekniikka on toiminut runkona, johon olen lisännyt omia mausteita.

Tässä vaiheessa prosessia on kiinnostavaa nähdä millaisia reaktioita ja tunnetiloja koreografia katsojissa herättää. Taitavan tanssijan kanssa työskenteleminen on aina antoisaa, koska molemmat osapuolet pääsevät haastamaan toistensa kykyjä. Ensimmäisen esityksen jälkeen sain myönteistä palautetta teoksesta ja yleisö vaikutti lämpiävän myös tanssissa vilahtaville koomisille hetkille.

Yle Uutiset: Tanssin opettajilla menee nyt hyvin

Merisään voi radiolähetyksen lisäksi käydä kuuntelemassa Yle Areenasta ja lukea Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Aamulehden videosta voi käydä toteamassa miltä merisään lukeminen näyttää.