Sonja Tamminen: LooseMoose

Tanssi ja koreografia: Sonja Tamminen ja Shila Abedi

LooseMoose on Sonja Tammisen, Shila Abedin ja Mikko Parviaisen muodostama kollektiivi, jonka tavoitteena on työskennellä hiphopista ja waackingista ammentavan katutanssin parissa. Tanssija-koreografit Tamminen ja Abedi ovat ensinmainitun kertoman mukaan löytäneet yhteisen suunnan tanssissa: naiset haluavat yhdistää old school hiphopin äijäilyä waackingin naisellisuuteen.

Lähtölaukaus-tanssifestivaalin avausteoksena Tamminen ja Abedi esittivät eräänlaisen otteen yhteistyönsä hedelmiä. Nähtävissä oli, ettei tavoitteena ollut niinkään rakentaa teoksellista kaarta, vaan tuoda näytille enemmänkin showcase-tyyppinen kokonaisuus. Nuorien naisten energinen tykitys lavalla sai hetkittäin toivomaan, että sitä saisi seurata vapaammissa olosuhteissa kuin penkkiin kahlittuna. Tunnelma kaipasi tuopillista siideriä ja mahdollisuutta bounceta mukana.

LooseMoose-esitys on ilmiselvää keikkamateriaalia ja sitä kannattaa ehdottomasti sellaisena käyttääkin. Teknisesti tanssi on siistiä ja viimeisteltyä – waacking-kädet toimivat ihailtavan tarkasti ja alakroppa antautuu enemmän perinteisen hiphopin liikemateriaalille. Minulle suuri osa tanssin kauneudessa on mielenkiintoisesti ja elävästi koreografioiduissa käsissä, joten tältä osastolta Tamminen ja Abedi keräävät pisteet kotiin.

Suurimmalta osalta LooseMoose oli napakalla energialla paukutettua materiaalia, mutta tervetulleena tunnelmanmuutoksena oli pieni jivepätkä Johnny Tillotsonin musiikkiin. Kokonaisuutta ajatellen mukana voisi olla joku selvästi smoothimpi osuus, ettei hyvä energia huku dynamiikan tasaisuuteen.

Tärkein kysymys on tietenkin mihin LooseMoose-kollektiivi aikoo tästä suunnata. Pohjatyö on hyvin tehty ja nimikin on tarttuva. (Naarashirviä tietääkseni kutsutaan lehmiksi, mutta ymmärrettävästi ”löysät lehmät” ei ehkä vetoa yleisöön.) Vastaavia mielenkiintoisia projekteja on näkynyt ulkomailla – esimerkiksi Ruotsissa Hanna Lindbladin videolla nähtävä voguingia ja waackingia tekevä P*fect ja Ukrainassa musiikkiakin tekevä miesryhmä Kazaky. Vaikka aiemmin viittasinkin baariympäristöön, minä näkisin tulevaisuudessa mielelläni katutanssia enemmän teatteriolosuhteissa. Monilla katutanssilajeilla on ilmaisullista potentiaalia siinä missä perinteisellä taidetanssillakin, joten miksipä Gisellen tarinaa ei voisi kertoa waackingilla tai Corsairea tanssia korkokengissä?

LooseMoose Facebookissa