ESCO: Full Frontal

Koreografia: Sonya Lindfors ja työryhmä
Esiintyjät: Noora Nenonen, Anna-Maria Väisänen, Ulla Mäkinen ja Laura Jantunen

Tein perjantaina lentävän lähdön oman tanssikeikan jälkeen ehtiäkseni luokkakaverini kyydissä Outokumpuun katsomaan Etunimi Sukunimi COmpanyn teosta Full Frontal. Outokummun Vanhassa Kaivoksessa sijaitseva Teatteri Kiisu on jo paikkana näkemisen arvoinen. Lavan takaosa tuo mieleen Olavinlinnan upean kiviseinän, mutta ympäröivät betonitolpat ja -tasot luovat hieman rapistuneen industrialistisen vaikutelman. Tämä karu ja riisuttu ympäristö on aivan omiaan sille, mitä ESCO:n naiset aikovat laittaa näytille.

Ensimmäinen eksplisiittinen viittaus striptease-kulttuuriin tapahtuu jo yleisön kävellessä sisään: taustalla soi minun sukupolvelleni Housut pois! -elokuvaan ruumiillistuva You Can Leave Your Hat On. Teos lunastaa nimensä heti ensihetkestä tanssijoiden kävellessä näyttävinä silhuetteina lavalle takavalaistuksen häikäistessä yleisön. Koen katsovani ainutkertaista liveversiota klassisten James Bond -elokuvien alkutekstivideoista, joissa alastomat naisfiguurit liikkuvat sensuellisti poseeraten.

Full Frontal pureutuu paljauden tematiikkaan terrierin sinnikkyydellä, mutta ihailtavan hienovaraisella kosketuksella. Paljasta pintaa näkyy hetkittäin enemmän tai vähemmän, mutta perustellusti ja tanssijoita kunnioittavasti. Tunnekirjon runsaus ja viittauksien moninaisuus tuo niin laajoja liittymäkohtia, että olen katsojana kuin herkkupuotiin murtautuja, joka yrittää ehtiä haukata palasen kaikesta. Ja taidebulimikko oksentaa rikoksensa päätteeksi sateenkaaria.

Sonya Lindforsin ja työryhmän luomat kohtaukset synnyttävät nautinnollisen vastakohtaisuuden: jokaisen hetken voi nähdä todella raa’an paljaana tunnustuksena tai äärettömän pinnallisena pseudopaljautena. Laura Jantusen diagonaalilinjoissa etenevät tukkoiset sissonnet tai sitä seuraava rakastettava erotiikkaklisee – hiusten heilauttelu – osuvat ja uppoavat. Anna-Maria Väisäsen itkukohtaus taas on animaatiomaisessa alleviivaavuudessaan yllättävällä tavalla ravisteleva. Siinä on samaa – ehkä jopa hieman kornia – kauneutta kuin klassisen baletin miimisessä itkussa.

Tilanteet lipuvat toisiinsa limittyen niin intensiivisenä visuaalisten elämysten virtana, että päätös tulee yhtä yllättävänä ja tylynä kuin törmäys lasiseinään. Noin 40 minuuttinen teos tuntui kestäneen kymmenen minuuttia ja sitä olisi katsonut vielä lisää. Koreografi Lindfors on ollut hiljattain varsin myönteisessä julkisuudessa saatuaan Anniina Jääskeläisen kanssa luomalle UrbanApa-tapahtumakonseptille tanssitaiteen valtionpalkinnon. Kunnioitettavan aktiivinen taiteenedistäjä tekee siis hyvää jälkeä monella tapaa.

ESCO:n Full Frontal herättää ajattelemaan pintaa sekä sitä syvemmälle. Minulle se vahvisti entisestään ajatusta, että täydellinen paljaus ei ole kiinnostavaa vaan se mitä ei näytetä. Puhuttiin sitten näiden vaikuttavien naistanssijoiden kehosta tai mielestä.

Arvostelu on julkaistu myös Liikekieli.com-verkkolehdessä.