Flamencoa kuin yhtenä äänenä

Camino Flamenco: Décadas – flamencon voimaa, 07.10.2018 Kulttuuritila Nuijamies
Tanssi: Erika Alajärvi, Tove Djupsjöbacka, Marja Rautakorpi
Kitara: Toni Jokiniitty
Laulu: Marianne Holmboe

Camino Flamenco
© Matti Sten

Décadas – flamencon voimaa alkoi viiden suomalaisen flamencotaiteilijan kiertue-esityksenä vuonna 2016. Kahden vuoden aikana kitaristin, laulajan ja kolmen tanssijan yhteistyö on synnyttänyt Camino Flamenco -kollektiivin ja samalla alkusysäyksen antanut teos on uudistunut.

Esityksen avausnumerona on Camino Flamencossa vierailevan norjalaisen Marianne Holmboen laulama yllättävän aurinkoinen alegrías. Lämmin tunnelma säilyy, kun malagueñan ja rondeñasin myötä irti päästetään koko kolmihenkinen tanssijatarjoukko: Erika Alajärvi, Tove Djupsjöbacka ja Marja Rautakorpi. Naiset ovat dynaaminen joukko yhdessä, mutta lyhyet soolo-osuudet tuovat jo selvästi ilmi persoonallisempia piirteitä. Unisono puolestaan sykkii todella voimakkaasti ja kirkkaasti.

Tiukan tykityksen jälkeen on onnistunut veto jättää lava yksin kitaristi Toni Jokiniityn valtaan hänen alkaessaan soittaa soolona farrucaa. Yleisölle jää tilaa hengittää ja paneutua Jokiniityn ilmavaan soittoon.

Marianne Holmboe & Toni Jokiniitty
© Matti Sten

Tanssijoista ensimmäisenä soolovuoroon pääsee bamberaa tulkitseva Erika Alajärvi. Koreografisesti erottuvat vahvat posat, joihin tanssi vaikuttaa suurelta osin tukeutuvan. Koputuksilla on enemmänkin koristeellinen rooli. Alajärven kasvojen välittäessä hyvin vähäisiä tunnelman muutoksia jää ilmaisu melko staattiseksi. Hienoon rooliin nousee palmas, taputukset, joilla Holmboe, Djupsjöbacka ja Rautakorpi syöttävät kappaleen fortet ja pianissimot. Soolon päätteeksi ripsivärit valuvat. En tiedä onko kyse hikoilusta vai kyynelistä, eikä sillä ehkä ole väliäkään.

Tove Djupsjöbacka tarttuu vuorostaan martineteen ja siguiriyaan poliittisen palopuheen dynamiikalla. Alkunumerossa pehmeämpänä näyttäytyneen Djupsjöbackan tanssi on lauseita, jotka päättyvät kysymys- tai huutomerkkiin. Hän esittää väitteen, kysyy, kyseenalaistaa ja huutaa liikkeillään. Djupsjöbackan tanssi kärsii hieman vartalon isolaatiokyvyn puutteesta ja tämä syö osan linjoista.

Tove Djupsjöbacka
© Matti Sten

Toisena kitarasoolona kuultava naisten palmaksien säestämä bulerías ei pääse aivan samoihin syviin tunnelmiin kuin Jokiniityn ensimmäinen soolohetki. Sävellys tuntuu hetkittäin liian ahdetulta, joka saa aikaan epävireisen vaikutelman.

Holmboe lähtee puhuttelevalla laulullaan avaamaan soleán. Laulajan ja soolovuoroon rauhallisesti laskeutuvan Marja Rautakorven välinen jännite on käsinkosketeltava. Tanssi vie herkästi huomion kinesteettisellä voimallaan, mutta Marianne Holmboen laulu on myös vaikuttavaa katseltavaa. Holmboe ja Rautakorpi ovat kuin yhden äänen ilmentymiä.

Pitkä Rautakorpi on jo itsessään näyttävä näky kokomustassa mekossaan, mutta musiikin synkän tunnelman kanssa tämä asu harmaine boleroineen tuo liikaa hautajaiset mieleen. Teknisen taituruuden ohella Marja Rautakorven todellinen vahvuus on hänen ilmaisunsa monipuolisuus. Tämä näkyy erityisesti soleá por buleríaan aikana, jolloin Rautakorpi loistaa aivan omalla tasollaan liukuessaan vaivattomasti musertavan ahdistuksen ääreltä nonchalanttiin itsetietoisuuteen ja hallintaan.

Marja Rautakorpi
© Matti Sten

Camino Flamenco pelastaa sopivasti kokonaisuuden pimeyden partaalta lopun eloisalla tangoksella. Palmaksissa on jotain funkia ja Holmboe on upealla tavallaan auki. Hänen liikkeensä ja ilmeensä myötäelävät tanssia. Tangos vapauttaa tanssijat rennompaan ilmaisuun; Alajärven huolestunut ilme sulaa iloksi ja Djupsjöbackasta tulee esiin leikkisä puoli. Yleisön innostus palkitaan vielä bulerías-encorella. Ryhmän kerääntyessä aivan toistensa viereen keskeinen kommunikaatio todella sähköistyy ja esityksen ei toivoisi vielä loppuvan.

Konserttimaisella rakeenteellaan Décadas – flamencon voimaa ei tavoittele teosmaisuutta. Flamencoa esitetään perinteiseen tyyliin ja hetkittäin mietin toimisiko se paremmin klubiympäristössä. Lappeenrannassa vanhaan elokuvateatteriin perustettu Kulttuuritila Nuijamies todisti kuitenkin toimivansa hyvin myös tanssin näyttämönä, kun kolme naista päästettiin paukuttamaan lattiaa naulatuilla kengillään. Décadas tuo lupaamaansa flamencon voimaa siinä määrin intensiivisesti, että esityksen imu pysyy konserttisalimaisessakin tilassa hyvin yllä.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s