Janna Loukas: Hiljaisuutta

Koreografia: Janna Loukas
Tanssijat: Meri Toivonen, Helinä Kareinen ja Karoliina Rosenberg

Odotus Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Odotus
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Lähtölaukaus-festivaalin teatteritilasta, Sotkusta, irtioton tehnyt Janna Loukas on luonut taiteellisen opinnäytteensä Kuopion kirjastoon. Site spesific – eli paikkasidonnaisen – taiteen hengessä teos hyödyntää tilaa itseään esityksen elementtinä. Kirjaston käytösnormeista lienee noussut myös teoksen nimi: Hiljaisuutta.

Siinä missä hiljaisuuden voi tuntea kuuluvan kirjastoon, pysähtyneisyyden aistivat kaikki läsnäolijat. Saapuessani toiseen kerrokseen saatan tuntea miten jotain on kohta tapahtumassa. Meri Toivonen, Helinä Kareinen ja Karoliina Rosenberg seisovat keskellä aulatilaa ja ihmiset ovat ympäröineet heidät löyhään piiriin ja tiiviiseen odotukseen.

Lähtö on dynaaminen, showtanssimainen kävely, joka vie tanssijat tietoiseen, mutta päämäärättömään marssiin ympäri kirjastoa. Naiset luovat liikkeellään kuvioita ja muodostelmia tilaan, tekevät asioita näkyviksi. Heidän kulkiessaan kiinnitän poikkeuksellista huomiota hyllyjen kyltteihin: uudet taidemuodot, liikunta, urheilu, leikit, huvit. Tanssijat keräävät kirjoja ja jakavat niitä ennustuksien tavoin katsojille. Ehkä hieman uupunut ystäväni saa matkaoppaan, täydelliset hiukset omistava kaverini saa hiustyylikirjan. Liike muuttuu selkeästä kävelystä dynaamisesti vaihtelevammaksi ja tanssimaisemmaksi.

Selkeämmin esittävyyteen, mielikuvituksellisuuteen ja taituruuteen sukelletaan tanssijoiden siirtyessä kirjaston keskellä olevalle pyöreälle alatasolle. He kääntävät vaakaperspektiivin pystyyn lähtien uimaan tai kiipeämään pitkin kirjahyllyjä, lattian pinnalla liukuen. Liike on ilahduttavaa niin tanssijoille kuin katsojillekin ja muistan tehneeni vastaavaa lapsena – sekä yhdessä tanssiteoksessa – kuvitellut kiipeäväni vaakatasossa. Tämä synnyttää minussa tarpeen olla tapahtumien keskellä ja sukeltaa mukaan. Lähes kaikki katsojat jäävät ihailemaan tanssijoiden liukua hyllyjen välissä ylätasolta käsin, mutta itse siirryn suorastaan tanssijoiden tielle. Kareinen ratkaisee tilanteen sukeltamalla jalkojeni ja kirjahyllyn välistä, Toivonen ottaa reilusti jalastani vauhtia. Minulla on hauskaa.

Koreografi Janna Loukas ja tanssijat Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Koreografi Janna Loukas ja tanssijat
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Hiljaisuutta seuratessa tulee puolivahingossa nähneeksi paljon kirjaston tarjontaa. Tanssikirjoja on laitettu ehkä suunnitelmallisestikin esille, mutta törmään myös muuhun kiinnostavaan luettavaan tanssia seuratessani. Mainio Alexandra Salmela on näemmä julkaissut uuden romaanin esikoisteoksensa (27 eli kuolema tekee taiteilijan) jälkeen. On ylipäänsä ilahduttavaa, että kirjaston henkilökunta on ollut tarpeeksi avoin päästääkseen tanssiteoksen tiloihinsa. Markkinointivoitto myös heille.

Kirjahyllyriveistä muodostuu tanssijoille viihdyttävä catwalk ja poseerausten kautta riisumisesta tehdään numero. Eroottisuus kirjastoympäristössä on jännittävä ajatus, mutta kohtaus kestää varsin lyhyen hetken. Tanssijat siirtyvät tehtävään, jossa kosketuksen myötä he alkavat vuorotellen kertoa ajatuksiaan kyseisestä kehonosasta. Tarinat katkeilevat häiritsevästi ja samalla kiinnostavasti kosketusten irrotessa ja puheenpätkistä tulee ajoittain koomisia. Suhteet kehonosiin näyttäytyvät usein tanssimisen kautta ja yllättäen huomaan rivien välistä nousevan metaviestin: kehon ”virheet” ovat jonkun muun vika. Tämä ei todennäköisesti ole osa teoksen tietoista sisältöä, mutta kertoo luultavasti yleisemmällä tasolla tanssijoiden kehosuhteesta.

Tulilinnun tanssi Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Tulilinnun tanssi
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Viimeisessä kohtauksessa tanssijat pukeutuvat yöpukumaisiin vaatteisiin ja alkavat repiä yhdessä yleisön kanssa sanomalehtiä. Tanssijoiden ilo paperisilpussa piehtaroimiseen on jotenkin vaimeaa ja teos kuivuu hitaasti kohti loppua.

Janna Loukas on hyödyntänyt rohkeasti kirjastoa tilana ja tanssijat työskentelevät intensiivisesti tehtäviensä parissa. Hiljaisuutta etenee kohtauksina, joilta puuttuu selkeä kausaliteetti. Tämä tuo tyylillisesti mieleen Joona Halosen, mikä ei välttämättä ole kehu. Loukas on koreografina parhaimmillaan sensitiivinen ja tutkiva, löytäen kiinnostavia yksityiskohtia ja elävöittäen arkisia asioita. Katsojana kaipaan hieman enemmän johdattelua tai merkityksenantoa muualtakin kuin omista lähtökohdistani. Janna Loukas voi hyvinkin kehittyä kiinnostavaksi paikkasidonnaisen taiteen tekijäksi ja uusien esityskäytäntöjen kokeilijaksi.

Theseus: Hiljaisuutta: Paikkasidonnainen tanssiteos Kuopion kaupunginkirjastolla

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s