Maija Mämmi: Rajamailla

Koreografia: Maija Mämmi
Tanssijat: Annamari Eerola, Waltteri Haapaniemi, Mona Immonen, Tiia Laitinen, Noora Luoma, Iiris Peuraniemi ja Henna Saarelainen
Puvustus: Helka Jutila

Copyright © 2016 Maija Mämmi

Copyright © 2016 Maija Mämmi

Vastentahtoisia hahmoja raahataan lavalle. Yksi toisensa jälkeen ne tulevat ja menevät luoden illuusion yli kymmenestä hämärään katoavasta olennosta. Toiminta ei ole väkivaltaista, mutta määrätietoista. Yksilöitä on vaikea tunnistaa toisistaan ja hahmoista tulee vain liikkeidensä muovaamia henkilöitymiä. Intensiivinen tunnelma pakottaa katsomaan joka hetkeä.

Maija Mämmin taiteellinen opinnäytetyö Rajamailla pohjautuu lasten piirtämiin unikuviin ja niistä luotuihin improvisaatioharjoitteisiin. Heti teoksen alkukohtauksessa ilmapiiri asettuu vääjäämättömän liikkeen, Helka Jutilan kauniin puvustuksen ja Veli-Pekka Kurosen hienon valotyön myötä painostavaksi, jännittäväksi ja otteessaan tiukasti pitäväksi.

Teos etenee selkeän kohtauksittaisesti. Todella herkullinen hetki tarjoutuu jo alkupuolella, tanssijoiden istuessa rivissä selin yleisöön ja lähtiessä vuorotellen toteuttamaan liikefraasia pienin variaatioin ja kaanonin keinoin. Kohtauksen rytmitys on taidokas ja tanssijoiden työn kirkkaus on mieluisaa katseltavaa.

Oma tunnelmani hieman lässähtää leikittelevässä kohtauksessa, jonka äänimaailma on koostettu tanssijoiden ääntelystä. Lapsenkaltainen tavujen toistaminen on mielestäni ärsyttävää, vaikka kohtaus on toki liikkeellisesti rakennettu hyvin ja äänimaailma muuten kyllä toimii. Teknisesti ja rytmisesti kohtauksen audio on koostettu hyvin.

Suurimpia kysymyksiä herätti jokaisen nykytanssiopettajan akilleen kantapää eli harjoite, jossa tanssijat muodostavat kehoistaan jonon pintoja, joita pitkin jokainen vuorollaan liikkuu päästä toiseen. Kyseessä on paljon käytetty ja todella hyödyllinen harjoite. Syy, miksi kutsun sitä nykytanssiopettajien akilleen kantapääksi, on, että olen kohdannut monta opettajaa, jotka ovat halunneet sijoittaa tämän elementin teokseen ja se todella harvoin toimii koreografisesti. Vaikka liike on kiinnostavaa niin harjoitus jää katsojalle itseään toistavaksi ja pohdin katsoessani hyvin intensiivisesti miten tämä elementti istuu Mämmin teokseen. Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen olin valmis tuomitsemaan kohtauksen aivan liian pitkäksi ja mitään tarjoamattomaksi. Tanssijat saivat kuitenkin mielenkiintoni heräämään uudestaan, kun sulava liikkuminen toisten yli muuttui pikkuhiljaa vähemmän sulavaksi ja enemmän ähkimistä, puhkimista ja kiusaantunutta hihittämistä sisältäväksi. Tanssijoista tuli yllättäen enemmän todellisia ja vähemmän etäisiä. Kohtauksen ehdoton kliimaksi koitti Waltteri Haapaniemen tunkeutuessa lähes väkivaltaisesti tanssijajonon läpi kaikista mahdollisimman hankalista koloista. Liikkeestä tuli jopa eroottista, joka kumpusi yleisöstä huvittuneisuutena, mutta itselleni se näyttäytyi varsin kauniina fyysisyytenä.

Copyright © 2016 Maija Mämmi

Copyright © 2016 Maija Mämmi

Toinen fyysisesti kiehtova kohtaus oli tämän jälkeinen siirtymä, jossa Haapaniemi heittää Tiia Laitisen täysin yllättävästä iskusta väkivaltaisesti kauas itsestään. Haapaniemi tarttuu Laitiseen kerta toisensa jälkeen ja syntyy aggressiivinen duetto, jossa Laitinen on täysin alistettu osapuoli. Mieleeni muistuu hyvin selvästi jokunen vuosi sitten Münchenissä näkemäni Hans Henning Paarin nykytanssiversio baletista Romeo ja Julia. Pidin valtavasti teoksen väkivaltaisista duetoista, esimerkiksi Julian ja hänen isänsä välillä Julian kieltäytyessä naimasta Parisia. Mämmi on hyödyntänyt vastaavaa taisteludueton ajatusta ja visuaalisesti se on upeaa katsottavaa. Duettoon liittyy muitakin tanssijoita ja Laitisen fyysisyys pääsee ihailtavalla tavalla esille. Jossain vaiheessa on tunnistettavissa, ettei tanssija enää yksinkertaisesti jaksa, mutta hänen kimpussaan olevat ihmiset eivät vain lopeta.

Maija Mämmi luo Rajamailla-teoksessa katsojan eteen hyvin voimakkaita visuaalisia hetkiä, jotka eivät ole aina miellyttäviä, mutta sitäkin kiehtovampia. Siirtymiä kohtauksesta toiseen ei juuri selitellä, mutta se ei oikeastaan katsojana minua häirinnyt. Olen nähnyt joitakin aiempia Mämmin koreografioita ja olin rehellisesti sanottuna yllättynyt teoksen korkeasta taiteellisesta tasosta ja avoimen ilahtunut liikekokonaisuuksien taidokkaasta rytmittämisestä, joka on selvästi Mämmin vahvuus. Ensimmäisen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoista koostuva ryhmä laittaa itsensä todella peliin ja nykytanssiteokseen poikkeuksellisen suuri tanssijaryhmä on hienoa katseltavaa.

Theseus: Rajamailla – Raportti taiteellisesta opinnäytetyöstä

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s