Karoliina Rosenberg & Veera Ahonen: TÄS ME

Konsepti ja tanssi: Veera Ahonen ja Karoliina Rosenberg

Toista kertaa järjestettävä Lähtölaukaus-festivaali polkaistiin käyntiin Kuopiossa Veera Ahosen ja Karoliina Rosenbergin taiteellisella opinnäytetyöllä TÄS ME. Autenttiseen liikkeeseen perustuva teos on ollut jo aiemmin esillä UrbanApa-tapahtumassa Ateneumissa ja olen itse ollut näkemässä syksyllä demoversion Kuopiossa.

Ahonen ja Rosenberg kiinnostuivat ajatuksesta viedä autenttinen liike esitysmuotoon tehtyään harjoitteita kaupunkitilassa ja saatuaan ohikulkijoilta kiitoksia ”esityksestä”. Autenttinen liike on metodi, jossa liikkuja toteuttaa kehostansa lähtevää liikkumisen tarvetta ilman mitään impulssia, tavoitetta tai suorittamista. Liike siis tavallaan syntyy itsestään. Mukana on yleensä todistaja, joka suojelee silmät kiinni olevaa liikkujaa sekä mahdollisesti kirjaa neutraalisti, arvottamatta, ylös liikkujan liikkeitä. Autenttista liikettä käytetään niin koreografisena metodina, rentoutumismuotona kuin terapianakin.

Liikkujat, tässä tapauksessa Ahonen ja Rosenberg, saapuvat esitystilaan yhdessä yleisön, todistajien, kanssa. Ääninauhoite pyytää yleisön järjestymään tilaan pituusjärjestyksessä, tekemään jaon neljään ja sen jälkeen asettumaan numeroaan vastaaville seinustoille. Tunnelma on kuin peruskoulun liikuntatunnilla. Muutama yleisön jäsen sulkeutuu heti toiminnasta ulos ja jää istumaan seuraajan rooliin. Liikkuessamme tilassa huomaan tulevani enemmän tietoiseksi muista yleisön jäsenistä kuin tulisin katsomossa istuessani.

Tehtävällisen intron jälkeen ääni kertoo yleisölle autenttisesta liikkeestä ja heidän tehtävästään todistajina. Yhdellä seinustalla olevien lankojen päässä roikkuu erivärisiä paperirullia, joista todistajat saavat käydä hakemassa itselleen tehtävän. Lapuissa on yksinkertaisia tehtäviä, jotka ovat jollain tavalla suhteessa liikkujiin sekä vapaavalintainen bonus-tehtävä. Muodostamme ringin Ahosen ja Rosenbergin ympärille ja he alkavat toteuttaa autenttista liikettä.

Todistajien ohjeet ovat pienissä paperirullissa Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Todistajien ohjeet ovat pienissä paperirullissa
Copyright © 2016 Le Danseur Terrible

Pikkuhiljaa katsomistilanne alkaa muuttua koreografiseksi todistajien liikkuessa ringin keskelle ja sieltä pois. Välillä liikkujat päätyvät fyysiseen kontaktiin yleisön tai toistensa kanssa – toisinaan se on kevyttä ja huomaamatonta, toisinaan yllättävä törmääminen. Todistajilla on oma tehtävänsä ja samalla yhteinen tehtävä suojella liikkujia ja pitää heidät ringin sisällä.

Tavanomaisessa tanssiesityksessä ei yleensä pääse tai joudu esiintyjien kanssa kosketuksiin, eikä myöskään synny vuorovaikutusta muun yleisön kanssa. Ahosen ja Rosenbergin esityskonsepti onnistuu rikkomaan tämän tradition mielekkäässä ilmapiirissä, joka ei ole liian painostava edes suomalaiselle yleisölle. Ajattelen tilannetta seuratessani, että liiallisen istumisen vaaroista saarnataan paljon, mutta silti istumme aina teatterissa ja elokuvissa. Ehkä tällaisella esittämisen tavalla on myös siis terveydellinen näkökulma.

Jään itse istumaan pitkäksi aikaa ringin keskelle, kun Ahonen ja Rosenberg ilmestyvät suoraan eteeni toteuttamaan hetkessä syntyvää duettoa. Autenttisen liikkeen ajatus on päästä irti arvottamisesta ja siitä näkökulmasta jo arvostelun kirjoittaminenkin on paradoksaalista. Tämä hetki jäi kuitenkin mieleeni liikkeellisesti kiinnostavana ja nautin tästä yksityisestä tanssihetkestä aivan edessäni.

Esitys päättyy liikkujien pysähtymiseen, kun ajan seuraamisen tehtäväkseen saanut todistaja on ilmoittanut jäljellä olevan muutaman minuutin. Ahonen ja Rosenberg levittävät lattialle pitkän paperin, johon katsojat saavat käydä piirtämässä ja kirjoittamassa tunnelmiaan. Joku piirtää selkeitä muotoja ja toinen epämääräisempiä viivoja. Yksi kirjoittaa irrallisia sanoja ja joku muu pidempiä kommentteja.

Teoksen lopussa olevassa yleisökeskustelussa Rosenberg esittää kysymyksen, että oliko tämä esitys. Olen itse hyvin perinteisen esitystradition ystävä ja pidän yleensä siitä, että esiintyjät pysyvät lavalla ja yleisö katsomossa. Koen usein osallistamisen kiusallisena ja häiritsevän vapauttani seurata tapahtumia. Jostain syystä TÄS ME (teoksen nimi kääntyy mielessäni jatkuvasti muotoon ”METÄS”) ei kuitenkaan aiheuta kiusaantumisen tunnetta. Kuitenkin se on ehkä mielestäni enemmän sosiaalinen tapahtuma kuin esitys, koska esittäminen on riisuttu teoksesta pois. Veera Ahosen ja Karoliina Rosenbergin teos ei säväytä spektaakkelimaisuudella tai briljeeraa tekniikalla, mutta se tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan ja on kiinnostava konsepti, jota voisi hyödyntää monenlaisissa yhteyksissä. Alun jäykkä järjestäytyminen syö maailmoja halailevaa tunnelmaa, mutta muuten kokonaisuus on ehyt. Äänitteen lukijana toimivan Nelli Ojapalon puhe on miellyttävä ja selkeä, eikä sen sävy ole liian käskevä. TÄS ME ei ole teos, jota voisi varsinaisesti arvioida hyvä-huono -skaalalla vaan ennemminkin kyseessä on kokemus, joka on jokaiselle yleisön jäsenelle henkilökohtainen.

Theseus: TÄS ME 24.2.2016 klo 19.00: Autenttinen liike -työskentely esityksellisenä tapahtumana

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s