Savonia-ammattikorkeakoulu: Mu-Si-Soi!

Koreografia: Sirpa Möksy
Musiikki: Matti Ritvanen

Syksyllä tanssinopettajaopintonsa aloittaneet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat esiintyivät tammikuun lopulla Musiikkikeskuksen Valohallissa Sirpa Möksyn koreografialla Mu-Si-Soi! Musiikki sisälläni soi. Jazztanssin produktio oli suunnattu lapsiyleisölle ja iltanäytöksessäkin pieniä katsojia oli jonkinverran. Valohalli on kovan lattiansa ja avoimen muotonsa suhteen todella epäkiitollinen esiintymispaikka. Ulkoa tulevan valon vähäisyys toi kuitenkin iltanäytöksessä varsinaiset valaistuselementit kauniimmin esiin ja kuilumaisen tilan rajaaminen kankailla yläosastaan rauhoitti ja rajasi ympäristöä selkeästi.

Dramaturgisesti Mu-Si-Soi! koostuu joukosta kohtauksia, jotka useimmiten eivät linkity selvän juonellisesti yhteen. Tiukka jazz-tykitys alkaa heti ensimmäisestä numerosta ja energiataso pysyy pääosin tasaisen korkeana läpi esityksen. Selkein rauhoittumisen hetki oli erottuvan lyyrinen Hovineidot teoksen loppupuolella. Tanssijat kyllä pitävät energiaa hyvin yllä, mutta katsojalle hengähdyshetki olisi tarpeen. Lapsikatsojia tämä ei tosin näyttänyt millään muotoa haittaavan, joten siinä suhteessa tiivistahtista menoa voi pitää perusteltuna ratkaisuna. Yhtenäisen tarinan puutteesta huolimatta eri kohtauksilla oli selvästi tunnistettavia teemoja tai juonikuvioita.

Tanssijoiden ilmeikkyys oli alusta asti mukavaa katseltavaa, mutta elementtinä välillä jopa alleviivaavaa. Erityisen kauniin avoin ilmaisu näkyi Melike Başaranoğlun kasvoilla hänen tanssiessaan soittorasian keijuna. Vanhahtavasti voisi sanoa hänellä olevan hyvät lavakasvot. Myös kyseisen numeron asu oli ilmavuudessaan kiinnostava, vaikka runsaahkon höttöisestä helmasta noin puolet leijailikin langanpätkinä lattialle tanssin aikana. Mieleeni muistui Trocaderon iki-ihanan Maya Thickenthighyan tulkinta Kuolevasta joutsenesta. Koko teoksen puvustus noudatti musta-valkoinen-punainen -linjaa ja oli siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva. Mira Örling on onnistunut löytämään kiinnostavia printtikankaita, joiden yksityiskohdat toimivat niin visuaalisesti kuin temaattisesti.

Tanssijat kerääntyvät Ruusukuningattaren ympärille Copyright © 2015 Le Danseur Terrible

Tanssijat kerääntyvät Ruusukuningattaren ympärille
Copyright © 2015 Le Danseur Terrible

Puvut ovatkin selkeästi osa Mu-Si-Soin kohtausten tarinallisuutta. Hyvin voimakkaasti musiikkiin tukeutuvassa teoksessa tanssijoiden musikaalisuus on todella helposti havaittavissa ja joukkoon mahtuu niin erinomaisia kuin myös keskinkertaisia. Osa tanssijoista liikkuu niin saumattomasti musiikkiin, että jo sitä pelkästään on ilo seurata. Teknisesti tanssijat ovat hyvin yhtenäinen joukko ja siten he toimivatkin ryhmänä lavalla hyvin. Tämä on hyödynnetty koreografisesti käyttämällä muodostelmashowtanssin elementtejä – tosin muodostelmiin järjestäytyminen tapahtuu aina kovin asettautumalla. Yksikään hetki ei synny yllättäen tai ”vahingossa”.

Opiskeltuani nyt breakdancea pääaineena Ruotsissa on tietenkin Niklas Baarmanin breikkisoolo hyvin tarkan katselun alla. Teknisesti virheettömän siisti liikehdintä kärsii hieman koreografisesta kaavamaisuudesta. Tämä kaavamaisuus on jokseenkin toistuva teema läpi teoksen ja koreografiaa vaivaa tanssituntimaisuus. Diagonaalista vuorotellen tehtävät hypyt ovat jazzkliseiden kultaisen kirjan ensimmäiseltä sivulta. En voi kuitenkaan kieltää sitä, etteikö koreografiaa olisi hauskaa katsoa ja pikkuyleisön railakas tanssiminen teoksen mukana todistaa ehkä enemmän kuin sivistyneet sanakäänteet.

Toinen armottoman kriittisen silmän alle joutuva hetki on Ruusu-duetto, jonka tanssivat varvastossuilla Margarita Susi ja Hanna Tuuha. Toisen lajitekniikan tuominen teokseen aiheuttaa aina sen haasteen, että koreografin mahdollisuudet auttaa tanssijoita parantamaan työn jälkeä voivat olla rajalliset. Kukaan ei voi olla joka lajin ekspertti. Margarita Susi liikkuu sellaisella teknisellä varmuudella ja selkeydellä, että sitä voi vain hiljaa ihailla. Toisaalta hän kuitenkin pyörii pitkälti omassa kinesfäärissään ja voisi olla yleisön suuntaan hieman anteliaampi. Tuuha vakuuttaa kevyellä échappélla, mutta hän ei useinkaan nouse tossun kärjelle asti.

Alussa hieman epätasaisesta miksauksesta kärsivä musiikki harmonisoituu loppua kohden. Kiinnostavimpana Matti Ritvasen sävellyksistä erottautuu yllätten orientaalihenkinen kappale – ehkä juuri omaperäisyytensä vuoksi. Tanssijoiden soittamat pienet kellot ovat myös musiikillisesti ja tanssillisesti oiva idea ja herättävät kiinnostuksen kaikenikäisissä katsojissa. Tämä on ehkä yksi Mu-Si-Soin parhaita hetkiä ja se kantaa pitkälle. Ennen loppukohtausta oleva Meri Toivosen tanssima Ruusukuningattaren soolo on myös kiinnostava monella tapaa. Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelema asu onnistuu siinä ikuisesti vaikeassa tehtävässä – olemaan näyttävä ja tanssillinen. Puku tuo vaikuttavaa ulottuvuutta muutenkin pitkäraajaisen ja selkeäliikkeisen Toivosen olemukseen ja naista katselee ihan ilokseen.

Mu-Si-Soi! on täyteenahdettu jazz-paukku, jossa olisi hiven keventämisen varaa. Tanssijat työskentelevät kuitenkin koreografian vaatimalla intensiteetillä alusta loppuun ja vetävät erityisesti lapsiyleisön liikkeeseen mukaan. Sirpa Möksyn työn jälki on tapansa mukaan tunnistettavaa ja luotettavan energistä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s