Fabulous Beast: Rian

Koreografia: Michael Keegan-Dolan
Tanssijat: Saju Hari, Anna Kaszuba, Zen Jefferson, Louise Mochia, Emmanuel Obeya, Keir Patrick, Ingo Riga, Louise Tanoto
Muusikot: Liam Ó Maonlaí, Cormac Begley, Peter O’Toole, Eithne Ní Chatháin, Maitiú Ó Casaide

Lähdimme jo ensimmäisellä viikolla vaihto-opiskelijaporukan kanssa katsastamaan kansainvälistä nykytanssia Tukholmassa esittävän Dansens Husin tarjontaa. Parin päivän vierailulla oli Fabulous Beast -tanssiteatterin teos Rian, joka on tehty yhteistyössä Sadler’s Wellsin kanssa.

Irlantilaiseen maailmaan astutaan sisään heti introssa, kun vihreiden nummien kansan symboli – harppu – kannetaan alleviivaavasti keskelle lavaa. Musiikinjohdosta vastaavan multi-instrumentalisti Liam Ó Maonlaín soitto ja iirinkielinen laulu johdattavat tunnelmaan astetta hienovaraisemmin. Lava-alue on rajattu vihreällä puolikaaren muotoisella seinällä, jonka reunakorokkeella soittajat ja tanssijat istuvat ajoittain. Koko käytössä oleva lava on myös vihreä ja valaisun tuomia tunnelmanmuutoksia tapahtuu lähinnä kirkkauden ja tummuuden suhteen, joka tosin kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii.

Teos rakentuu selvästi musiikkikappaleiden varaan, mutta häiritsevää biisimäisyyttä onnistutaan välttämään erilaisilla liukuvilla vaihdoilla. Tanssijoiden, muusikoiden tai musisoivien tanssijoiden ja tanssivien muusikoiden määrä vaihtelee lennossa rytmittäen teoksen etenemistä enemmän kuin kappaleiden alut ja loput. Ylipäänsä esitystraditio on voimakkaasti kallellaan kansantanssin suuntaan – kyse on paljolti yhdessä tekemisestä ja kohtaamisesta, jossa muusikoiden ja tanssijoiden väliset rajat pyritään häivyttämään.

Fabulous Beast: Rian Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Fabulous Beast: Rian
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Rian näyttäytyy minulle nykytanssin ja kansantanssin fuusiona, joka tuo mieleen joitakin vuosia sitten näkemäni suomalaisen tanssiteatteri Tsuumin. Periaatteessa liikemateriaali on hyvin nykytanssimaista, mutta erityisesti tapa käyttää sitä yhteisöllisenä kommunikaation keinona on mielestäni hyvin kansantanssimaista. Lisäksi teos tapahtuu enemmän tanssijoiden välillä kuin on auki yleisöön, jonka myös miellän kansantanssilliseksi elementiksi. Tanssijat työskentelevät antaumuksella, mutta varsinainen vau-efekti jää puuttumaan – mitään odottamattoman ihmeellistä tai käsittämättömän vaikeaa ei tapahdu. Virtuositeetin esittely lankeaa enemmän muusikoille – erityisesti Ó Maonlaílle.

Ammattikatsojan – jos tällainen nimitys sallitaan – ongelmana on joskus liika analyyttisyys, joka ei anna seurata teosta kokonaisuutena ja heittäytyä sen mukaan. Rianin kohdalla tämä ilmiö tökki minua vastaan usein, koska näin välillä häiritsevän selvästi millaisin liiketehtävin kompositiota oli tehty ja mikä oli tanssin rakenne. Liikefraasi, ryhmätoisto, kaanon ja sulauttaminen omaan versioon, josta looppaus. Tämä ei välttämättä ole millään tavalla koreografian tai tanssijoiden ”vika” ja kaikki teokset ovat jollain tapaa pilkottavissa osiin. Kuitenkin ihannetilanteessa teoksen taika tai jokin jännite kietoo niin tiukasti itseensä, että nämä tanssin sisäiset rakenteet eivät nouse päällimmäiseksi verkkokalvolle.

En ole nähnyt aiemmin muita Fabulous Beastin teoksia, joten en voi ottaa kantaa heidän yleiseen linjaansa. Rian kuitenkin on teos, jonka uskon selkeimmin vetoavan nykykansantanssin ystäviin ja toisaalta irlantilaisen musiikin kuuntelijoihin. Oman kokemukseni perusteella annan tämän teoksen kohdalla parhaat pisteet muusikoille. Tanssin osalta teoksessa olisi ollut tiivistämisen varaa, koska 80 minuuttinen juoneton kohtaamisten jatkumo ei jaksanut pitää minua innostuneena loppuun asti.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s