Dance Open Master Class

Huhtikuussa osallistuin kolmen luokkatoverini kanssa Dance Openin järjestämälle viikon kestäneelle baletin master classille Pietarissa. Tämä oli luonteeltaan hyvin samanlainen kokonaisuus kuin viimevuotinen Vaganova-akatemian master class, mutta puitteet olivat sijainnista johtuen hieman prameammat. Kuljimme Venäjälle junalla ja yövyimme hotellissa. Ennen matkaa koulun suunnalta varmisteltiin niin opettajien kuin johdonkin suunnalta lähtöhalujamme, koska Venäjän puuhat Krimillä olivat hyvässä vauhdissa ja ulkoministeriö varoitteli terrori-iskujen uhkasta suurissa kaupungeissa. Koska Krim on jotakuinkin yhtä lähellä Pietaria kuin Suomi Moldovaa, en ollut asiasta mitenkään erityisen huolissani.

Grishko-kauppa Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Grishko-kauppa
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Saavuttuamme Pietariin oli ensimmäinen pyhiinvaelluskohde luonnollisesti Grishko-kauppa (sijaitsee osoitteessa Gorokhovaya ulitsa 30). Olihan klassikkoliikkeessä käytävä, vaikka olenkin itse paatunut Gaynoristi. Suomessa tulee pääasiassa vastaan Grishkon varvastossuja, mutta Pietarissa oli valikoimaa laajemminkin nähtävillä ja kyseisellä merkillä on myös mm. ihan kiinnostavia jazztossuja.

Saapumista seuraavana päivänä alkoi varsinainen master class. Joka päivä oli aamulla balettitunti ja kolmena päivänä lisäksi karakteritunti. Neljään eri saliin jakautuneet samanaikaiset balettitunnit olivat joiltain osin taitotasoittain jaettua, mutta niistä informoiminen tapahtui enemmän kuulopuheiden kuin kunnon tiedottamisen kautta. Valitsin itse ns. ison salin, koska siellä vaihtui joka päivä opettaja ja halusin hyödyntää mahdollisuuden nähdä erilaisia opetustyylejä. Kiinnostavaksi asiaksi isossa salissa osoittautui myös sen pyöreä muoto. En osannut ennakoida sen vaikuttavan tanssimiseen, mutta nelikulmaiseen saliin tottuneena suuntien hahmottaminen vaikeutuu. Pyöreässä (ja peilittömässä) salissa on vaikea välillä nähdä näyttääkö opettaja liikkeen en face vai épaulementissa. Lisäksi pyöriessä useampia kierroksia pisteen käyttö oli normaalia vaikeampaa.

Leonid Jacobson State Academic Ballet Theatre Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Leonid Jacobson State Academic Ballet Theatre
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Kolmantena kurssipäivänä aloin ihmetellä tunnin alussa, että miksi tangon ääressä oli jotenkin vaikea seistä. Kiersin katseellani salia ja tajusin, että täällähän on tietenkin venäläisittäin tiltattu lattia. Joissain maissa käytetään hyväksi esiintymislavan kallistamista muutaman asteen yleisöön päin, jolloin lava ”avautuu” katsojalle paremmin. Silloin myös harjoitussalin lattia on tiltattu samaan kulmaan. Olin aina kuvitellut, että tiltatulla lattialla tanssiminen olisi todella vaikeaa tasalattiaan tottuneelle, mutta tosiaan en ollut asiaa edes kahtena ensimmäisenä päivänä huomannut. Tasapaino siis osaa hakeutua kohdalleen jotenkin luonnollisesti. Hyvin jyrkästi tiltatuilla lavoilla takalavalle nousu voi olla raskasta erityisesti piruetti- tai hyppymaneeseissa, mutta tämän harjoitussalin lattia oli onneksi aika maltillisessa kulmassa.

Opettajat vaihtuivat minulla joka päivä, joten erityistä syventymisen mahdollisuutta sarjoihin ei ollut. Toisaalta uutta materiaalia tuli kuitenkin paljon ja pääsin kokemaan erilaisia opettajia. Ensimmäisenä päivänä vastassa oli balettimestari Stanislav Feco, joka on selkeä ja suoraviivainen opettaja, jonka kanssa olisi kiinnostavaa työskennellä pidempäänkin. Mariinskin ensitanssija Yulia Makhalina oli jo näky itsessään. Hänellä on aivan käsittämätön jalkojen liikkuvuus ja mitä eläväisimmät port de bras’t. Makhalinan lonkkien rotaatio ja développéen korkeus on sitä luokkaa, että usein oli vaikea hahmottaa onko jalka lakipisteessä edessä vai sivulla. Hän painotti opetuksessaan hyvin paljon käsien sekä ylävartalon käyttöä ja sanoikin vaganovalaisen tyylin näkyvän juuri port de bras’n käytössä. Makhalinan englannintaito ei ollut erityisen hyvä, joten hän opetti pääasiassa venäjäksi. Tunnin lopussa hän totesi kaunis ilme kasvoillaan: ”You may not understand me, but I understand you.” Sotilaallisen présencen omaava Mariinskin opettaja ja harjoituttaja Igor Petrov on olemustaan lempeämpi olento. Hän osaa luoda ympärilleen ilmapiirin, jossa työskentely on tehokasta, mutta myös hauskaa. Mariinskin solistitanssija Anton Korsakov on selvästi enemmän tanssija kuin pedagogi. Hän piti kyllä ihan mielenkiintoisen tunnin, mutta varsinainen opettaminen oli vähäisempää. Osittain samaan kategoriaan on luettavissa Staatsballet Berlinin taiteellinen johtaja Vladimir Malakhov. Legenda tietää maineensa ja tuntee arvonsa. Korjaukset säästetään kaikkein lahjakkaimmille oppilaille, joilla on todellinen mahdollisuus uralle. Näiden baletinopettajien lisäksi meitä oli opettamassa Vaganova-akatemiasta ihana ja kauniisti liikkeensä artikuloiva Anastasia Vasilieva. Karakteritunnit pitäneestä Vasilievan toimintatavoista selvästi näkyi taustalla oleva opettajakoulutus ja hänen luonteensa oli muutenkin viehättävä. Uutena materiaalina itselleni hänen tunneilla tuli itämainen karakteri.

Dance Open Gala of Young Stars Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Dance Open Gala of Young Stars
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Master class -viikon aikana meillä oli myös oma gaala, jossa kurssin oppilaat esittivät sekä klassisia että modernimpia soolo- ja ryhmäteoksia. Tätä varten oli varattu yhdelle päivälle lyhyt harjoitusvuoro balettikoululla ja esityspäivänä tila/valoharjoitus Na Liteynom -teatterilla. Meidän neljän hengen delegaatiomme esitti Paula Salosaaren suunnitteleman improvisaatiopohjaisen teoksen Transference of Weight X2 with Gesture, Fall & Turn. Jännitin hieman ennalta miten tämäntyyppinen koreografia otettaisiin vastaan, koska epäilin muun ohjelmiston koostuvan klassisista variaatioista. Yleisö kuitenkin lämpeni myös meidän teoksellemme ja emme lopulta olleet edes ainoa ei-klassinen esitys.

Pas de trois -soolo Paquitasta Sasha Paar, Itävalta Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Pas de trois -soolo Paquitasta
Sasha Paar, Itävalta
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Kävimme reissun aikana myös kaupunkikierroksella, Eremitaasissa ja tietenkin katsomassa balettia. Olen kirjoittanut Mariinskin esityksestä ja Dance Open -gaalasta jo aiemmin erikseen. Kaupunkina Pietari on ehdottomasti käymisen arvoinen uniikin olemuksensa ja kauniin arkkitehtuurin ansiosta. Museoita löytyy myös joka lähtöön ja kulttuurielämä on aktiivista. Positiivisia kokemuksia oli myös Singerin talon kahvila kakkuineen (Nevski prospektin varrella),  venäläistä pikaruokaa myyvä edullinen Teremok ja georgialainen ravintola Khochu Kharcho (Sadovaya-metroaseman lähellä).

Tietenkin tämän kokemuksen valossa on epäreilua tehdä mitään suuria johtopäätöksiä opettajien pedagogiasta, koska ehdin olla jokaisen oppilaana vain yhtenä päivänä. Yleisesti ottaen toki opetuksen taso oli korkea ja siitä minulla ei ole ehdottomasti mitään pahaa sanottavaa. Kuitenkin yksi matkalta herännyt ajatus on aiemmin mainitsemani tanssijuuden ja opettajuuden ero. Taitava tanssija ei aina ole taitava opettaja ja toisinpäin. Opettaminen nähdäkseni vaatii siihen soveltuvaa luonteenlaatua, joka usein voi olla aika erilainen siitä mitä esimerkiksi solistitanssijalta odotetaan. Lisäksi tietenkin asiantuntevasta pedagogisesta koulutuksesta on merkittävää hyötyä ja tämä on mielestäni näkynyt selvästi esimerkiksi Vaganova-akatemian opettajakoulutuksen käyneissä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s