Mariinsky Ballet: Chopiniana – The Firebird – Schéhérazade

Chopiniana
Koreografia: Agrippina Vaganova, Mihail Fokinin mukaan
Musiikki: Frédéric Chopin

The Firebird
Koreografia: Mihail Fokin (Isabelle Fokinin ja Andris Liepan rekonstruktio)
Musiikki: Igor Stravinsky

Schéhérazade
Koreografia: Mihail Fokin (Isabelle Fokinin ja Andris Liepan rekonstruktio)
Musiikki: Nikolai Rimsky-Korsakov

Moskovan Bolshoin rinnalla Pietarin Mariinski-teatteri on ehdoton venäläisen klassisen baletin pyhättö. Aleksanteri II:n puolison, keisarinna Maria Aleksandrovnan, mukaan nimetty Mariinskin baletti on historian saatossa tunnettu myös myös keisarillisena balettina ja Kirovin balettina – milloin mikäkin on ollut ajan poliittiseen ilmastoon sopivaa. Pitkät perinteet ovat siis läsnä 231. kauttaan toimivassa teatterissa ja itseasiassa vanhan teatterirakennuksen viereen valmistui viimevuonna Mariinskin toinen lava.

Mariinski-teatteri Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Mariinski-teatteri
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Illan ohjelmisto oli koottu Mikhail Fokinin yksinäytöksisistä teoksista ja oli siten katsaus Ballets Russes -ryhmän alkuaikaan. Aivan inhoklassisesta ei voida siis tässä yhteydessä puhua, mutta ei vielä nykybaletistakaan.

Chopiniana tunnetaan yleensä paremmin nimellä Les Sylphides (Sylfidit). Itseasiassa teoksen musiikkiin viittaava nimi Chopiniana on ollut Fokinin alkuperäinen nimi myös koreografialle, mutta hän päätyi myöhemmin muuttamaan koreografiaa ja nimeämään teoksen uudelleen. Puvustuksellisesti ja luonteeltaan romanttiseen balettiin sopiva teos kuuluu niin sanottuihin valkoisiin baletteihin, mutta esimerkiksi Gisellestä ja Joutsenlammesta poiketen Chopiniana on juoneton ja siten askel kohti uudempaa balettia.

Mariinskin vanha teatteri on rakennettu aikana, jolloin sinne on tultu näyttäytymään ja teoksen seuraaminen on ollut toissijaista. Siten arkkitehtuuri tarjoaa valitettavan vähän hyviä paikkoja. Chopinianaa katsoin parven reunimmaiselta paikalta, jolloin aition koristeelliset pylväät peittävät puolet lavasta. Kovin kokonaisvaltaista kuvaa en siis saanut ja pystyin lähinnä olettamaan corps de ballet’n jäsenten tekevän suunnilleen peilikuvaa lavan vasemman reunan tanssijoista. Itseasiassa corpsille Chopiniana on todella epäkiitollinen tanssittava. Heidän tehtäväkseen on annettu tunnelmoivan hitaasti vaihtuvia posia, jotka esittelevät lähinnä tanssijoiden kykyä ylläpitää stilliä ja olla nukahtamatta lavalle. Lavakuva on katsojalle toki kieltämättä kaunis ja eteerinen, mutta corpsin jäseniä käy sääliksi. Teoksessa tanssii corpsin kehystämänä kolme naissolistia ja yksi miessolisti, jonka perinteinen asu sinisine liiveineen ja valkoisine rusetteineen on mahdollisesti yksi baletin historian miestanssijoiden hirveimmistä puvuista. Teoksesen koreografisesta asetelmasta tulee hyvin selvästi ilmi se, miksi Chopiniana/Sylfidit on balettikoulujen suosiossa: yhden pojan ja muutaman teknisesti taitavamman tytön varaan voidaan rakentaa teos, jossa moni pääsee lavalle.

Mariinski-teatterin sali Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Mariinski-teatterin sali
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Väliajalla pääsin onneksi siirtymään permannolle – joka ei sekään toki loivuutensa takia ole kovin ihanteellinen paikka – ja sain vihdoin koko lavan näkökenttääni. Eniten odottamani teos olikin toisena esitetty The Firebird (Tulilintu), josta olin aiemmin nähnyt vain osia videolta ja livenä. Yksinäytöksiseksi baletiksi Tulilintu on varsin tapahtumarikas ja asiat etenevät yllättävänkin selittelemättä. Alun juonikuviot tulevat tanssista hyvin ilmi, mutta loppua kohden tarina pitää mielestäni tietää ymmärtääkseen kunnolla tapahtumia. Toki voi olla relevanttia pohtia miten paljon kertovaakaan tanssia täytyy ymmärtää – katsojan tulkinta ei ole vain abstraktien teosten yksinoikeus.

Tulilintuna tanssi näyttävä ja ilmaisuvoimainen Anastasia Matvienko vastaparinaan, Prinssi Ivanina, selkeän puhdaslinjainen Konstantin Zverev. Tulilinnussa prinssin rooli on monta klassista teosta aktiivisempi ja Zverev myös hyvin täytti tämän tehtävän tuoden lavalle Ivanin joka tekee asioita – sen sijaan, että hänelle tapahtuisi asioita. Koreografisesti itseasiassa Tulilinnun ja Ivanin kohtaamiset ovat kiinnostavampia kahden erilaisen maailman törmäämisiä kuin Ivanin hetket tarinan toimeettoman prinsessan kanssa. Soslan Kulaevin tanssima pääpahis, Kashchei, on kuin Skeletorin ja Jorma Uotisen risteytys. Humoristisia piirteitä sisältävä karaktääri on enemmän huvittava kuin pelottava. Kashchein joukot ovat kuin lapsuuden painajaisten hirviöitä tai vainajia ja heidän koreografiassaan alkaa olla tunnistettavissa balettia enemmän jazztanssin ja muodostelmashowtanssin elementtejä. Tanssihistoriallisesti se asettaa mielenkiintoisen kysymyksen suhteessa rekonstruktion onnistumiseen – onko mukana mahdollisesti 1900-luvun alkua uudempaa liikekieltä.

"Les Saisons Russes" Mariinski-teatterin esirippu Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

”Les Saisons Russes”
Mariinski-teatterin esirippu
Copyright © 2014 Le Danseur Terrible

Viimeisenä ohjelmassa oli tuhannen ja yhden yön saduista ammentava Schéhérazade, jonka olen nähnyt kerran aiemmin traditionaalisessa muodossa Bayerisches Staatsballettin esittämänä ja Kenneth Greven uudistaman version Suomen kansallisbaletin tulkintana. Fokinin koreografia antaa paljon aikaa Kultaisen orjan (Ernest Latypov) ja Zobeiden (Viktoria Brilyova) kohtaamiselle – siinä missä muut juonenkäänteet tapahtuvat hyvin nopeasti. Kaunista ja sensuellia Latypovin ja Brilyovan tanssi onkin, mutta muiden orjien ja neitojen tehtäväksi jää sillä aikaa lääppiä toisiaan tanssillisesti lavan reunoilla puolet teoksesta. Tämä teos edeltävien tapaan kertoo mielestäni paljon ajasta, jolloin se on tehty. Ehkä baletti on ollut sivistynyt ja julkisesti hyväksytty tapa nähdä hieman paljasta pintaa sekä eroottisia hetkiä – vai onko se sitä yhä? Seksuaalisuus on kuitenkin lavalla selvästi läsnä. Erikoinen koreografinen ratkaisu on myös suuren osan ajasta lavalla lähinnä koristeena oleva ”bändi”, joka on soittavinaan.

Olin nyt ensimmäistä kertaa katsomassa balettia Venäjällä ja vaganovalaisen koulun kasvattien tyyli näkyy Mariinskissa hyvin yhtenevänä linjana. Tanssiminen on kaikilta osin hyvin tarkkaa ja viimeisteltyä hetkittäin jopa tanssitekniseen persoonattomuuteen asti. Erityisesti venäläisen koulukunnan ylpeys – port de bras – näyttäytyy vaikuttavana. Käsien ja ylävartalon käyttö on omaa luokkaansa. Todella selkeää, yhtenevää ja siistiä balettia kaipaavan kannattaa junailla Allegrolla Pietariin. Persoonana erottuvia tanssijoita taas löytyy todennäköisemmin hieman kansainvälisemmistä seurueista. Lippujen osalta ei kannata ostaa halpoja paikkoja, koska teos saattaa jäädä silloin näkemättä. Hyviä paikkoja Mariinskissa on yllättävän vähän.

Yksi kommentti artikkeliin ”Mariinsky Ballet: Chopiniana – The Firebird – Schéhérazade

  1. Paluuviite: Dance Open Master Class | Faux Pas

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s