Tuija Touhunen: Vuodenajoissa improten

Koreografia ja tanssi: Tuija Touhunen
Sello: Saara Harvima

Jos puut osaisivat laulaa, niillä luultavasti olisi sellon ääni. Samalla pehmeä ja huokoinen sekä jämäkkä ja kaikuva. Kuopion Taidemuseossa oli viime viikolla nähtävissä – tai paremminkin koettavissa – Tuija Touhusen taiteellinen opinnäytetyö Vuodenajoissa improten, jota säesti sellisti Saara Harvima. Teoksen nimi herätti mieleeni muiston peruskoulussa kyllästymiseen asti kuunnelluista Vivaldin vuodenajoista ja ainakin tämän katsojan onneksi niitä ei kuitenkaan tarvinnut nyt kuulla. Harviman musiikkivalikoima koostui kyllä klassisesta repertuaarista, mutta vuodenaikoihin hän oli kappaleet liittänyt lastensa avustuksella.

Touhusen tutkimuskohteena on ollut esiintyjyys ja vuorovaikutus yleisön kanssa, mikä tulee ilmi teoksen alusta lähtien. Tuolien rajaamalla alueella Touhunen juttelee hyvin tuttavalliseen sävyyn lyhyen juonnon ja siirtyy siitä suoraan itse esitykseen. Esiintyjän persoona tai edeltävän jutustelun läheinen olemisen sävy ei muutu, mutta läsnäolo virittyy tiiviimmäksi.

Touhunen aloittaa runolla, joka ohjaa hänet sellon säestämään liikkeeseen ja syksyyn. Noin kahdenkymmenen minuutin aikana hän käy läpi vuodenaikoja saaden impulsseja tanssi-improvisaatioonsa yleisöltä ja sellistiltä. Touhunen kysyy katsojilta muistoja tai suunnitelmia liittyen käsiteltävänä olevaan vuodenaikaan ja alkaa tuottaa liikettä niiden pohjalta. Näin yleisöstä tulee orgaaninen osa esitystä, jolloin minäkään klassisen esitystradition ystävänä en koe tilannetta kiusallisena. Vuorovaikutus yleisön kanssa toimii molempiin suuntiin. Touhusen saamien impulssien lisäksi ihmisten muistot tuovat mieleen omia kokemuksia, joka saa aivokemiallisten ihmeiden myötä minut tuntemaan selviä tuoksuja.

Arvostelun kirjoittaja sekaantuu teoksen kulkuun Copyright © 2014 Suvi Toivonen

Arvostelun kirjoittaja sekaantuu teoksen kulkuun
Copyright © 2014 Suvi Toivonen

Harvima onnistuu upottamaan puolustukseni täysin alkaessaan soittaa Camille Saint-Saënsin Joutsenta. Hän on villasukkineen luonnollinen osa esitystä, eikä jää pelkkään äänentuottajan asemaan. Musiikillisesti kokonaisuutta olisi ehkä elävöittänyt esimerkiksi scherzo-henkinen kappale, mutta sentimentaalisempi linja voi olla myös käytännön sanelema, koska Harvima kertoi teoksen jälkeisessä keskustelussa ettei ole ammattimuusikko ja kappalevalikoima rajoittui omien taitojen mukaan.

Tuija Touhunen onnistui mielestäni saavuttamaan taiteellisella opinnäytteellään sen mitä tavoitteli. Hänen esiintyjyytensä on erittäin luontevaa ja helposti lähestyttävää sekä kontakti yleisöön on vaivaton ja aito. Myös tilassa liikkuneen pikkulapsen hän sisällytti taidokkaasti osaksi esitystä. Esityskonseptia voisi markkinoida muihinkin yhteyksiin, koska teos ei ole erityisen tilasidonnainen ja siitä on monen ikäisen katsojan helppo nauttia. Touhusella ja Harvimalla olisi mielestäni erinomaiset lähtökohdat työskennellä teoksen kanssa jatkossakin, joten toivottavasti heille löytyisi tähän yhteistyötahoja.

Theseus: Vuodenajoissa improten – Projekti improvisaatioesityksen tekemisestä taidemuseoon

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s