Itsenäisyysjuhla ilman tanssia

Itsenäisyyspäivätraditioihini kuuluu tuhansien muiden suomalaisten tapaan uppoutua vanhempien seurassa sohvakaluston uumeniin glögilasi kädessä ja olla vaatemuodin erehtymätön asiantuntija. Mielenkiintoni kyllä kohdistuu helman pituuden ja dekolteen laajuuden lisäksi usein myös kutsuvieraslistaan ja mahdollisiin esiintyjävalintoihin. Pidän presidentiltä arvokkaana tekona huomioida kokeneiden ja merkittävän uran tehneiden ihmisten rinnalla myös nousevat nuoret taitajat alasta riippumatta. Heille annettu tunnustus ja juhlissa saatu näkyvyys ovat uran kannalta tärkeämpiä kuin konkareille.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotossa oli mielenkiintoista aiemmista poikkeava rakenne. Tampereella pidetyt juhlat olivat rennommat pukukoodinsa puolesta, mutta merkittävästi erilaiset ohjelman osalta. Tavallisesti kättelyn jälkeinen huippuhetki on ollut presidenttiparin korkatessa tanssilattian Tonava kaunoisen soidessa. Nyt seuratanssit olivat pois kuvioista ja ilta oli ohjelmallisempi konsertin muodossa – televisiokatsojille tämä oli mahdollisesti jopa antoisampaa katseltavaa kuin ruuhka tanssilattialla. Konsertti oli kokoelma suomalaista musiikkia, kirjallisuutta ja videotaidetta.

Minua jäi kuitenkin harmittamaan suomalaisen tanssitaiteen loistaminen poissaolollaan. Suomalaisen musiikkikoulutuksen tuottamat maailmantähdet toki tunnetaan yleisesti tanssin ammattilaisia paremmin, mutta se ei tarkoita etteikö meillä olisi myös kansainvälistä huippuosaamista tanssissa. Linnan juhlissa tavanomaisestikin on ollut musiikkiesityksiä, mutta en muista itse ainakaan kuulleeni koskaan siellä olleen tanssiesityksiä. (Jos joku tietää aiheesta paremmin, minua saa mieluusti korjata.) Eri taidealojen arvostuksen osoittamiseksi olisi mielestäni tärkeää tuoda myös tanssitaide esille itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Tänä vuonna tilakysymyksen suhteen on toki ymmärrettävää, ettei juhla ollut luonteeltaan aiempien vuosien kaltaiset tanssiaiset. Ja seuratanssin muodossa tietenkin tanssia on itsenäisyyspäivänä totuttukin näkemään, mutta mielelläni näkisin sitä myös esittävänä taidemuotona tai vaikka site-spesific -tyyppisenä performanssina. Katri Helenan kumppani Tommi Liimatainen ehti haastattelussa esittää ”kaikkien miesten puolesta” kannanoton, että (seura)tanssin puuttuminen juhlasta oli toivottavaa. Hienotunteisuussyistä en kerro mihin tuollaiset koko sukupuolen leimaavat kommentit voisi mielestäni työntää. Omasta puolestaan asioista saa toki olla mitä mieltä tahansa.

Aion jatkossakin juurtua sohvaan itsenäisyyspäivänä nauttimaan koreografioidusti etenevästä kättelystä. Toivon kuitenkin tulevaisuudessa näkeväni linnan ohjelmistossa myös muunlaista ennalta suunniteltua liikekieltä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s