Suomen Kansallisbaletti: Prinsessa Ruusunen

Koreografia: Javier Torres, osittain Marius Petipan mukaan
Musiikki: Pjotr Tšaikovski

Tarina on kaikille tuttu. Vihaisen haltijan kiroama prinsessa vaipuu sadan vuoden uneen ja herää prinssin suudelmaan. Edith Piafin sanoin – la vie en rose.

Minun ensimmäinen elävän taiteen kokemukseni Prinsessa Ruususesta oli päiväkodin teatteriretki Turkuun. Kieltäydyin alunperin lähtemästä, koska pelkäsin kohtausta, jossa paha haltija – Carabosse – muuttuu lohikäärmeeksi. Äitini kuitenkin suostutteli minut lähtemään ja siitä olen ollut hänelle pitkään kiitollinen. Turussa esitetty näytelmä oli visuaalisesti rikas kokemus, eikä se lohikäärmekään ollut liian pelottava.

Kansallisbaletin Prinsessa Ruusunen on myös selvästi suunnattu lapsiperheille ja heitä oli runsaasti päivänäytöksessä. Jokapuolella ympärillä kuului tasainen sorina näytösten alussa vanhempien lukiessa ääneen lavalle heijastettua introtekstiä. Yleisön nuoret jäsenet istuivat kunnioitettavan hiljaa seuraamassa tapahtumien etenemistä ja aplodeja jaettiin avokätisesti.

Mielenkiintoista katsottavaa niin nuorelle kuin vanhalle balettiyleisölle tarjoiltiin myös tanssin ulkopuolisissa puitteissa. Minna Jauhon suunnittelema lavastus on palatsiin sopivan suureellista ja näyttävää – erityisesti prologin barokkitunnelma miellytti silmääni. Mielenkiintoinen ote aikaan näkyy myös puvustuksessa. Prologissa Erika Turunen on tuonut esille barokin rikkaan värimaailman, joka muuttuu ensimmäisessä näytöksessä kevyempiin sävyihin ja kolmannessa näytöksessä täyteen kukkaan puhjenneeseen rokokoohon. Samoja tyylillisiä linjoja seuraa lavastus. Visuaalista kokonaisuutta täydensivät sopivassa määrin käytetyt tyylikkäät projisoinnit.

Tanssin näkökulmasta Prinsessa Ruususen suuri ongelma on mielestäni sen rakenne. En tiedä voisiko sitä uudistaa rikkomatta musiikillisia linjoja. Jokatapauksessa Prinsessa Ruusunen koostuu lähes tuskastuttavan pitkistä hovikohtauksista, jotka eivät vie tarinaa kovin tehokkaasti eteenpäin. Tämä ei tietenkään ole poikkeus vaan ennemminkin sääntö klassisen baletin puitteissa ja Prinsessa Ruusunen toteuttaa sitä valitettavasti kympin arvoisesti.

Tähän epäkiitolliseen rakenteeseen Javier Torres on koreografioinut nähdäkseni tavanomaista enemmän avoimia asentoja käyttävää liikekieltä. Tanssijat vaikuttavat olevan hyvin usein effacé-asennoissa ja croisén vankkana kannattajana tanssi näyttäytyi minulle koreografisesti jotenkin levällään olevalta. Tämä on puhtaasti mieltymyskysymys, mutta toistuvassa effacéssa on jotain mikä tökkää suoraan balettihermooni.

Pääosassa tanssi tässä näytöksessä nuori balettijumalatar Maria Baranova, joka tietääkseni oli osan viimekaudesta poissa. Baranova on sitten viimenäkemän kerännyt jalkoihinsa selvästi lisää lihasvoimaa ja se näkyy napakkuutena allegroissa. Toisaalta herää kysymys onko samalla jokin muu jäänyt paitsioon, koska tasapainojen epävarmuus nousi hetkittäin tanssijan kasvoille asti. Myöskään odottamiani käsittämättömän korkeita jalkoja ei näkynyt, mutta en voi varmuudella sanoa antoiko koreografia tähän mahdollisuutta. Toinen merkittävä naisrooli, Kailey Kaban tanssima rakkauden haltijatar Syrene, jäi minulle hieman kysymysmerkiksi muutaman valitettavan ilmeisen kompuroimisen myötä. Hän ei ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia, joten väliajalla ihmettelin tätä epätyypillistä tarkkuuden puutetta. Teoksessa oli hetkittäin tanssillisesti viimeistelemätön tunnelma.

Eräs ilahduttava yksityiskohta oli Auroran ystävättärien tanssi luuttujen (tässä yhteydessä soitin, ei siivousväline) kanssa. Pidän jostain selittämättömästä syystä variaatioista, joissa tanssijalla on jokin esine ja corpsin naiset luuttuineen olivat paitsi viehättäviä myös lempeän komediallisia. Aivan erityinen kantava voima löytyi Johanna Nuutisen tanssimasta Graziasta, ilon haltijasta. Grazian ns. läskipuku oli todella mainio puvustuksellinen ratkaisu. Nuutisen kepeät askeleet reitevässä olemuksessa loivat aivan uudenlaisen jännittävän illuusion ja oli hienoa nähdä lavalla balettinormista eroava keho – vaikka se olikin tuotettu puvustuksen keinoin.

Kuten monissa satubaleteissa, Prinsessa Ruususessakin nähdään paljon eläinhahmoja. Tunnetuimpia on paljon gaaloissa ja kilpailuissakin käytetty Lintu Sininen, jonka Tuukka Piitulainen tanssi vaikuttavasti parinaan Yimeng Sing. Läpi teoksen oli huomattavissa kuitenkin yksipuolista mimiikkaa useiden eläinhahmojen yläraajoissa. Niin kultainen kauris peuroineen kuin yksisarvinen ja kissahahmot tanssivat kädet kummallisen staattisessa tassuasennossa. Liiketasolla eläinhahmot olisivat mielestäni vietävissä pidemmälle, kun nyt ne olivat jotekin päälleliimatun oloisia. Yksisarvisen kohdalla tilannetta ei myöskään pelastanut poikkeuksellisen hirveä puku. Tanssijoilla olisi varmasti ollut näille hahmoille enemmän annettavaa kuin mitä koreografia antoi myöten.

Erittäin mielenkiintoinen ratkaisu oli Carabossen tuplaroolitus, jossa nähtiin Lucie Rákosníková ja Antti Keinänen. Miehen ja naisen käyttäminen samaan rooliin tuo rajattomasti mahdollisuuksia jännittäville käänteille ja huikeille visuaalisille tempuille. Koreografia valitettavasti hyödynsi tätä elementtiä kuitenkin harmillisen säästeliäästi ja osa roolin potentiaalista meni hukkaan. Toivoisin esimerkiksi Kenneth Greven tarttuvan tähän ajatukseen, koska hänen koreografioissaan olen nähnyt hienoja silmänkääntötemppuja.

Palaan lopuksi vielä koreografi Torresiin. Vaikka en täysin osta hänen liikesanastoaan, pidän hänen näkemystä Prinsessa Ruusustesta pohtimisen arvoisena. Javier Torres sanoo käsiohjelmateksin mukaan, että hänen mielestään tarinassa on kyse Auroran sisäisen taistelun metaforasta. Pelko ja rakkaus käyvät kamppailua, mutta sadan vuoden unen jälkeen Aurora on kypsä rakkaudelle. Sen myötä minussa herää kysymys onko Prinsessa Ruususen syvin sanoma, että tosi rakkaus odottaa. Klassiset balettiteokset eivät juuri seksuaalietiikkaa käsittele, mutta alkuperäisteosten aikakauden siveysihanteet ovat kuitenkin jollain tasolla kirjoitettu tarinoiden sisään.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s