Fred Astaire

Frederick Austerlitz syntyi 1899 Omahassa, Nebraskan osavaltiossa, perheen toiseksi lapseksi. Hänen isosiskonsa Adele osoittautui taitavaksi tanssijaksi ja laulajaksi, joten heidän äitinsä suunnitteli lapsille ajan henkeen sopivan vaudeville-esityksen toiveissa päästä pois Omahasta. Perheen isän jäätyä työttömäksi he muuttivat 1905 New York Cityyn aikeissa edistää lasten uraa showbisneksessä. Äidin ehdotuksesta he alkoivat käyttää sukunimeä Astaire, koska Austerlitz kuulosti hänestä taistelun nimeltä. Kaksikon ensimmäinen esitys oli vaatimattomasti nimetty Juvenile Artists Presenting an Electric Musical Toe-Dancing Novelty, jossa Fred esiintyi ensin silinterihatussa sekä frakissa (joista tuli myöhemmin hänen tavaramerkkinsä – vaikkei niistä erityisemmin pitänyt) ja lopulta hummeriasussa. Adelen kasvettua teini-iässä lähes kymmenen senttiä Frediä pidemmäksi, perhe päätti pitää parin vuoden tauon esiintymisessä.

Fred ja Adele Astaire noin vuonna 1906 esityksessä A Rainy Saturday (public domain)

Astairen sisarukset laajentivat tanssiskaalaansa steppiin esikuvanaan Bill ”Bojangles” Robinson ja John ”Bubbles” Sublett sekä kilpatanssilajeihin vaudevilletanssija Aurelio Coccian opettamana. Ensiesiintymisensä Broadwaylla he tekivät vuonna 1917 Over the Top -revyyssä. Vuosikymmenen lopulla Fred alkoi ohittaa siskonsa tanssitaidossa, mutta Adele määritti yhä esitysten tyylin ja keräsi huomiota lavasäteilyllään ja huumorillaan.

”I have no desire to prove anything by it. I have never used it as an outlet or a means of expressing myself. I just dance.”
-Fred Astaire-

20-luvulla Astairet esiintyivät musikaaleissa, kuten Gershwin-veljesten Lady, Be Good ja Funny Face, niin Broadwaylla kuin Lontoossakin. He kävivät myös Paramount Picturesin koekuvauksissa, mutta heitä ei pidetty elokuviin soveltuvina. Yhdessä esiintyminen päättyi Adelen mentyä naimisiin 1932 ja Fred jatkoi uraansa yksin. Fred Astaire meni itse seuraavana vuonna naimisiin Phyllis Potterin kanssa, jota oli piirittänyt ahkerasti kahden vuoden ajan. He saivat yhdessä kaksi lasta, Fred juniorin vuonna 1936 ja Avan vuonna 1942.Tarinan mukaan RKO:n koekuvauksissa Fred Astairesta kirjoitettiin ”Ei osaa laulaa. Ei osaa näytellä. Kaljuuntuva. Osaa tanssia vähän.” RKO vuokrasi hänet MGM:lle, jossa hän teki menestyksekkään Hollywood-debyytin 1933 tanssiessa Joan Crawfordin kanssa musikaalielokuvassa Dancing Lady. Tämän jälkeen Astaire esiintyi esimmäisen kerran RKO:n leivissä Ginger Rogersin kanssa elokuvassa Flying Down to Rio. Hän oli aluksi haluton lyöttäytymään tiimiksi Rogersin kanssa, koska oli jo kokenut sen työskentelymallin Adelen kanssa. Kuitenkin lopulta tämä parivaljakko Astairen ja Hermes Panin koreografioilla teki viimein tanssista keskeisen osan elokuvamusikaaleja. Astaire ja Rogers tekivät yhdessä kymmenen elokuvaa – tunnetuimpina Top Hat ja Swing Time.

Fred Astaire sai prosenttiosuuden elokuviensa tuotosta, mikä oli tuolloin erittäin harvinaista näyttelijöiden työsopimuksissa. Lisäksi hänellä oli täysi vapaus tanssien esittämistavan suhteen. Astaire vaati tanssikohtaukset kuvattavan yhtenä ottona, mahdollisuuksien mukaan tanssijoiden näkyessä kokonaan – ”joko kamera tanssii tai minä”. Nämä tanssikohtaukset erottuivat selvästi Busby Berkeleyn tyylistä, joka sisälsi paljon erikoisia kuvakulmia, leikkauksia ja lähikuvazoomauksia. Astaire vaati myös tanssin ja laulun sovittamista osaksi juonta, eikä tarinasta irralliseksi viihdykkeeksi. Tyypillisesti hänen tanssiosuuksiinsa elokuvissa kuului oma soolo, koominen numero partnerin kanssa ja romanttinen numero partnerin kanssa.

”What do dancers think of Fred Astaire? It’s no secret. We hate him. He gives us a complex because he’s too perfect. His perfection is an absurdity. It’s too hard to face.”
-Mikhail Baryshnikov-

Vuonna 1939 Astaire jätti RKO:n suunnatakseen freelance-uralle. 30-luvun ajan hänen koreografiparinaan oli ollut pääasiassa Hermes Pan ja nyt Astaire halusi työskennellä myös muiden koreografien kanssa. Hänen ensimmäinen tanssiparinsa Rogersin jälkeen oli aikansa parhaana naissteppaajana tunnettu Eleanor Powell. He esittivät Broadway Melody of 1940:ssa näyttävän tanssinumeron Cole Porterin kappaleeseen Begin the Beguine.

Astaire esiintyi 40-luvulla elokuvissa niin Bing Crosbyn kuin Rita Hayworthinkin kanssa – päästen tämän taitojen ansiosta kehittämään osaamistaan latinotansseissa. Vuoden 1943 elokuvallaan The Sky’s the Limit hän hämmensi kriitikkoja irroittautumalla tavallisesta iloisesta roolistaan tanssiessaan baaritiskin ääressä synkkämielisen kappaleen One for My Baby. Vincente Minellin ohjaamassa Ziegfeld Follies -revyyssä vuonna 1946 Fred Astaire tanssi 40-luvun toisen steppisuuruuden, Gene Kellyn, kanssa koreografian The Babbitt and the Bromide, joka leikittelee miesten välisellä kilpailuasetelmalla.

Fred Astaire ilmoitti 1946 jäävänsä eläkkeelle elokuvan Blue Skies jälkeen. Hän perusti Fred Astaire Dance Studios -tanssikoulun, jonka myi pois 1966. Kuitenkin jo vuonna 1949 hän palasi valkokankaalle loukkaantumisesta kärsineen Gene Kellyn tilalle Judy Garlandin vastanäyttelijäksi elokuvaan Easter Parade. 50-luvun aikana Astaire ehti esiintyä taas useissa elokuvamusikaaleissa mm. Jane Powellin, Cyd Charissen ja Audrey Hepburnin rinnalla. 21 vuoden onnellinen avioliitto Phyllisin kanssa pääättyi 1954 hänen kuoltuaan keuhkosyöpään. Surun musertama Astaire yritti sanoutua irti kesken olleesta elokuvasta Daddy Long Legs, mutta hänet suostuteltiin jatkamaan. Tehtyään 30 musikaalia 25 vuodessa hän ilmoitti – toistamiseen – jäävänsä eläkkeelle elokuvissa tanssimisesta ja keskittyvänsä näyttelemiseen.

Fred Astaire elokuvassa Daddy Long Legs vuonna 1955 (public domain)
Kokonaan Astaire ei malttanut tanssimista vieläkään jättää, vaan esiintyi neljässä televisiomusikaalissa 50- ja 60-luvuilla. Hänen viimeinen suuri musikaalielokuvansa oli Francis Ford Coppolan ohjaama Finian’s Rainbow vuonna 1968, jossa parinaan oli Petula Clark. Astaire myönsi jännittävänsä Clarkin kanssa laulamista ja tämä puolestaan oli huolissaan Astairen kanssa tanssimisesta.

Fred Astaire esiintyi elokuvissa vielä 70-luvulla ja levytti samalla laulajana kolme jazzalbumia. Hän meni uudelleen naimisiin vuonna 1980 itseään 45-vuotta nuoremman Robyn Smithin kanssa. Astairen viimeiseksi filmiksi jäi vuonna 1981 kuvattu kauhuelokuva Ghost Story. Hän pysyi fyysisesti aktiivisena mm. hevosharrastuksensa myötä vanhuuteen asti – hän sai rannemurtuman 78-vuotiaana skeitattuaan lapsenlapsensa laudalla. Fred Astaire kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1987 ollessaan 88-vuotias.

”When I was in the Soviet Union recently I was being interviewed by a newspaperman and he said, ’Which dancers influenced you the most?’ and I said, ’Oh, well, Fred Astaire.’ He looked very surprised and shocked and I said, ’What’s the matter?’ He said, ’Well, Mr. Balanchine just said the same thing.’ ”
-Jerome Robbins-

Fred Astaire tunnetaan yhä tanssivirtuoosina, jonka taito kulminoitui loistavaan rytmitajuun ja kontrolloituun tekniikkaan. Hän toi tanssiin eleganssia, tyylikkyyttä ja tarkkuutta, ottaen vaikutteita monista eri tanssilajeista. Monet hänen tansseistaan perustuivat erilaisiin temppuihin kuten seinillä tanssiminen elokuvassa Royal Wedding ja varjon kanssa tanssiminen elokuvassa Swing Time. Fred Astaire oli tunnettu perfektionismistaan ja hän valmisteli koreografioitaan pitkään ennen filmaamista. Vaikka Astaire piti itseään ensisijaisesti viihdyttäjänä, hänen taiteilijuutensa teki vaikutuksen useisiin 1900-luvun tanssilegendoihin George Balanchinesta ja Rudolf Nureyevista Bob Fosseen ja Michael Jacksoniin.

”I don’t make love by kissing, I make love by dancing.”
-Fred Astaire-

Fred Astaire Internet Movie Databasessa
Fred Astaire Internet Broadway DatabasessaTämä teksti on osa jazztanssin historian opintojani. Tehtävänantona oli esitellä joku aiheeseen liittyvä merkittävä henkilö. Minä valitsin Fred Astairen, koska meillä on yhteinen syntymäpäivä. Rohkenin perustaa aineistoni pääasiassa englanninkieliseen Wikipediaan, koska aiheeseen liittyvät artikkelit olivat varustettu asianmukaisin lähtein ja siten tietosisällöstä tuli mahdollisesti monipuolisempaa kuin jonkin yksittäisen elämäkerran perusteella.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s