Trepanaatio tanssiin

Olen pitkään kaivannut kunnollisia tanssin ammattilaisten kirjoittamia blogeja. Kunnollisella tarkoitan tässä yhteydessä sellaista, joka olisi pitkäkestoista ja jollain tasolla henkilökohtaista. Ulkomaisia englanninkielisiä blogeja löytyy jonkinverran, mutta suomalaisten tanssin ammattilaisten kirjoituksiin en ole kovin paljoa törmännyt. Useimmat blogit liittyvät tiettyyn teokseen tai prosessiin ja jäävät sen jälkeen heitteille. Tai ovat jonkin seurueen enemmänkin mainoshenkisiä ilmoituksia tulossa olevista produktioista. Näillekin on ilman muuta paikkansa ja ovat ihan positiivinen asia.

Tanssivat ihmiset kyllä kirjoittavat paljon. Erityisesti nuorten tanssinharrastajien ja aikuisena baletin aloittaneiden blogeja olen löytänyt runsaasti. Ensinmainittujen teksteissä usein vilahtelee muitakin oman elämän tärkeitä teemoja ja jälkimmäiset ovat yleensä rajattu tarkemmin käsittelemään tanssia.

Minusta mielenkiintoisinta olisi lukea tanssin ammattilaisten tai ammattiin opiskelevien kirjoituksia heidän tanssiarjestaan ja ylipäänsä ajatuksia tanssista. Yksi tämänhenkinen teksti oli hiljattain Liikekielessä, kun Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitokselta Outi Markkula kirjoitti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia. En tiedä miten pitkää ja usein ilmestyvää artikkelisarjaa tästä on kaavailtu, mutta lukisin mielelläni lisää.

Opiskelijoiden kirjoitusintoa ei tosin varmasti nosta vuodenvaihteessa mielestäni aivan kohtuutonta kohua herättänyt lääketieteen opiskelijan kirjoitus ruumiinavauksista. Kyseisen opinahjon opettajat ilmeisesti eivät tykänneet hyvää näin suorasanaisesta vainajan kuvailusta ja sensuurin lempeä leka iski. Onneksi joku ymmärsi valittaa kirjoituksesta myös sananvapauden näkökulmasta.

No, miten veri ja suolenpätkät minuun liittyvät? Sen lisäksi, että sattuneesta syystä tiedän obduktion olevan juuri niin runollinen tapahtuma kuin kirjoituksessa kuvailtiin, laittoi tekstin aiheuttamat reaktiot minutkin miettimään mitä opinnoistaan lopulta saa ja uskaltaa kirjoittaa. Ilmiselvää on se, että ihmisten tietosuojaa ei tule rikkoa eli en voi kirjoittaa jos tanssinopettajan painajainen mielestäni ruumiillistuu naapurin Hilja-Ingegerdiin. Kuitenkin mielestäni minun tulee voida kirjoittaa siitä millaisia ongelmia tanssitunnilla voi tulla ja miten niitä sitten käsittelisi.

Toivoisin ihmisillä olevan mielenkiintoa, halua ja uskallusta kirjoittaa – tai vaikka videoblogata – tanssin ilmiöistä, ongelmista, kokemuksista, prosesseista… Koko elämäänsä ei tarvitse asettaa julkiseksi eikä vaatekaappiaan esitellä (jos ei itse sitä koe jostain syystä tarpeelliseksi) kuin keltaisen lehdistön laatuartikkeleissa. Hyvät tanssitaiteilijat, minua kuitenkin kiinnostaa mitä päänne sisällä liikkuu – eikä se selviä kalloporalla.

2 kommenttia artikkeliin ”Trepanaatio tanssiin

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s